Korkearannikko

Korkearannikko (ruots. Höga kusten) on Pohjanlahden rannikkoalue Västernorrlandin läänissä Ruotsissa. Sen alueella ovat Kramforsin ja Örnsköldsvikin kunnat. Viime jääkauden jälkeen maa on alueella noussut 800 metriä, enemmän kuin missään muualla. Jyrkkäpiirteisessä kallio- ja mäkimaastossa maankohoamisen aikana syntyneet eri-ikäiset geologiset rantamuodostumat ja rannalle syntyneet muinaisjäännökset ovat nähtävillä eri korkeuksilla muutaman kilometrin levyisellä rannikkovyöhykkeellä.^[1]

Korkearannikko hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 2000. Alueen pinta-ala on 1 425 neliökilometriä. Vuonna 2006 UNESCO liitti myös Merenkurkun saariston ("matala rannikko") mukaan maailmanperintöluetteloon, joten yhdessä ne muodostavat maailmaperintökohteen Kvarken – High Coast (Merenkurkku – Höga kusten), jonka pinta-ala on 3 370 neliökilometriä. Vuonna 2008 Unesco täsmensi kahden maan yhteisen maailmanperintökohteen nimityksen muotoon Korkearannikko / Merenkurkun saaristo.^[2] Luonto on alueella jatkuvassa muutostilassa, sillä maankuori palautuu jäämassojen painosta edelleen. Maankohoaminen rannikolla on 9 mm vuodessa^[3].

Korkeallarannikolla sijaitsee Skuleskogenin kansallispuisto.