Kotitietokone
Kotitietokone tai kotimikro on vanhahtava käsite, jolla tarkoitetaan etenkin 1980-luvulla suosittuja edullisia ja pienikokoisia mikrotietokoneita ja henkilökohtaisia tietokoneita, joita myytiin pääasiassa tavallisiin koteihin. Koneita markkinoitiin paitsi peli- ja harrastuskäyttöön, myös hyötykäyttöön.[1][2] Yksi merkittävimmistä eroista ammattikäyttöön ja kotikäyttöön markkinoitavissa tietokoneissa on ollut niiden hinta, mutta ero on hämärtynyt tekniikan kehittyessä ja hintojen laskiessa.
1970-luvulla kotitietokoneet olivat usein rakennussarjoista koottavia. Tunnettu tällainen kone oli Altair 8800 (1975). Suomessa merkittävä oli kotimainen Telmac (1977). Vuonna 1977 julkaistiin kolme merkittävää kotitietokonetta, "vuoden 1977 kolmikko": Commodore PET, TRS-80 sekä Apple II.[3]Kotikäyttöön markkinoidut tietokoneet yleistyivät myös yrityskäytössä hyötyohjelmien kuten VisiCalc julkaisun myötä.[4]
Merkittävä muutos kotitietokoneiden myötä oli ihmisten ajattelutavassa ja suhtautumisessa tietokoneisiin: tietokoneet eivät enää rajoittuneet vain tietojenkäsittelyyn suurissa organisaatioissa.[5]Kotitietokoneiden hintasota laski merkittävästi tietokoneiden hintoja.[6]
Tyypillisessä kotitietokoneessa oli näppäimistö ja keskusyksikkö rakennettu samaan koteloon, ja näyttölaitteena käytettiin lähes aina televisiota, harvoin videomonitoria. Tallennusvälineenä oli yleensä C-kasetti tai levyke, jota käsittelevä asema oli joko ulkoinen lisälaite tai kuului kiinteästi keskusyksikköön. Tavallisimpia suorittimia olivat 8-bittiset MOS 6502 ja Zilog Z80 sekä 16/32-bittinen Motorola 68000. 8-bittisissä kotimikroissa käyttöjärjestelmän komentoliittymän virkaa toimitti yleensä BASIC-tulkki. Useissa malleissa oli tyypillistä perustoimintojen toteuttaminen ulkoisten laajennusyksiköiden kautta, esimerkkinä levykeasema.
1980-luvulla tyypillinen ohjelmointikieli oli BASIC, joskin konekieli oli tehokkaampaa. Aikakauden tietokonealan lehdissä oli koodilistauksia, jonka kautta pystyi opettelemaan ohjelmointia.[7]
Koska markkinoilla oli useita keskenään yhteensopimattomia kotitietokonemalleja, kiistelivät niiden käyttäjät usein omien laitteidensa paremmuudesta. Esimerkiksi Amigan käyttäjät naljailivat Atari ST -käyttäjille ja päinvastoin. Tämäntyyppisiä kiistoja on kutsuttu konesodiksi.
1980-luvun puolivälissä kotitietokoneiden kysyntä Britanniassa romahti.[5]
Ammattikäyttöön tarkoitetut IBM PC -yhteensopivat kloonikoneet yleistyivät kotikäytössä 1980-luvun lopulla hintojen laskiessa.[8]IBM PC:n etu Applen tietokoneisiin nähden oli kolmansien osapuolien mahdollisuudet kehittää ja myydä ohjelmistoja alustalle.[9]Samaan aikaan neljännen sukupolven pelikonsolit yleistyivät. Kotimikroaikakauden voidaan katsoa päättyneen merkittävän kotitietokonevalmistajan Commodoren konkurssiin vuonna 1994.
Kotitietokoneiden pelejä ja muita ohjelmia voidaan ajaa myös nykyisin käytetyissä tietokoneissa emulaattoriohjelmien avulla.
Kotitietokoneita
- Atari
- Atarin 8-bittiset (mm. 400, 800, 800XL)
- Atari ST -sarja
- Atari Falcon
- Acorn
- Acorn Atom
- BBC Micro
- BBC Master
- Acorn Electron
- Aquarius
- Commodore
- Amstrad CPC -sarja
- Apple II -sarja
- Dragon 32 ja 64
- Fujitsu
- IBM PC -yhteensopivat
- Lambda 8300
- Memotech
- MSX-yhteensopivat koneet
- Spectravideo SVI-728 ja SVI-738
- Sony Hit Bit
- Yamaha CX5M
- Toshiba HX-10
- NEC
- Microprofessor
- Olivetti M20
- Oric 1 ja Oric Atmos
- Oric Telestrat
- Sanyo PHC-20
- Sega SC-3000
- Sharp
- Sinclair Research
- Sony
- Spectravideo
- SV-318
- SV-328
- SV-728
- Tandy Corporation
- Tatung Einstein
- VTech Laser 200
Suomalaisia kotimikroja:
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kotitietokone Wikimedia Commonsissa