Kristallipalatsi

Kristallipalatsi (engl. The Crystal Palace) oli kasvihuoneinsinööri Joseph Paxtonin suunnittelema valuraudasta, lasista ja osittain puusta rakennettu näyttelyhalli, joka oli suunniteltu vuoden 1851 Lontoon maailmannäyttelyä varten^[2][1]

Kristallipalatsi
The Crystal Palace
Kristallipalatsin julkisivu maailmannäyttelyn aikaan aikalaispiirroksessa.
Valmistumisvuosi	1851, purettiin ja rakennettiin uudestaan Sydenham Hilliin 1852–1854[1]
Tuhoutui	1936[1]
Suunnittelija	Joseph Paxton[1]
Runkorakenne	valurauta[1]
Julkisivumateriaali	lasi[1]
Pituus	563 metriä[1]
Leveys	124 metriä[1]
Korkeus	33 metriä[1]
Bruttoala	92 000 m²[1]
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Aikaansa nähden poikkeuksellisen kevyeltä näyttävä rakennus pystytettiin vain viidessä kuukaudessa ennaltavalmistettujen osien ansioista. Kristallipalatsi oli kevyiden rakenteidensa vuoksi insinööri- ja arkkitehtitaidon voimannäyte ja tarjosi näytteilleasettajille valoisat 70 000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Kristallipalatsi siirrettiin maailmannäyttelyn jälkeen Sydenham Hilliin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.^[1]

Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293 655 lasilevyä, 30 000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.^[3]

Paxton tunsi jo ennalta kasvihuoneiden rakentamisen, mutta hänellä ei ollut arkkitehdin koulutusta. Sen vuoksi hänen osallistumisensa maailmannäyttelyrakennuksen suunnittelukilpailuun oli rohkea teko. Epäilijät sanoivat, että rakennus ei kestä tuulessa, että se muuttuisi auringonpaisteessa sietämättömän kuumaksi tai että lasipinnat voisivat lämmetessään hajota. Mikään näistä epäilyksistä ei toteutunut. Lähes koko rakennelma koottiin samanlaisista 90 cm leveistä ja 7 metriä pitkistä standardiosista. Tarvittiin 93 000 neliömetriä lasia, mikä oli kolmasosa maan vuotuisesta tuotannosta. Samaan aikaan (1838) oli kehitetty uusi tekniikka lasilevyjen tuotantoon. Myös ikkunaveron kumoutuminen oli välttämätön ehto hankkeen toteutumiselle.^[3]