Kunnanlääkäri

Kunnanlääkäri oli maalaiskuntien lääkärin virka, jota kaupungeissa vastasi kaupunginlääkäri. Ensimmäinen kunnanlääkäri palkattiin Viitasaarelle vuonna 1882, ja järjestelmä laajeni, kun 1885 kunnanlääkärien palkkaukseen saatettiin myöntää valtionapua. 1910-luvun alussa Suomessa oli 159 kunnanlääkäriä ja 1960-luvun alussa 445. Kunnanlääkärijärjestelmä loppui, kun kansanterveyslaki tuli voimaan 1972, ja toiminta siirtyi terveyskeskuksiin.^[1] Kaupunginlääkäreitä on ollut jo hiukan aikaisemmin. Turkuun tuli porvarien kustantama kaupunginlääkäri 1755, jonka palkka alettiin vuonna 1827 maksaa kaupungin varoista.^[2]

Tunnettuja kunnan- ja kaupunginlääkäreitä:

• Väinö Airo, Isokyrö
• Eero Akaan-Penttilä, kansanedustaja, Nurmijärvi
• Arno Forsius, Kiikka
• Johannes Heilala, Paavola, Hausjärvi ja Laitila
• Gunnar von Hertzen, Pihtipudas
• Ernst V. Knape, Uusikaarlepyy
• Wilhelm Sucksdorff, Helsinki
• Carl Immanuel Qvist, Helsinki
• Vilho Rantanen, jääkäri, Laitila ja Ilmajoki
• Matti Ruokola, Oulainen
• Oskari Reinikainen, Luumäki
• Severi Savonen, Teuva
• J.G. von Schrowe, valtiopäivämies, Parikkala
• Wilhelm Snellman, Hanko
• Rikhard Sotamaa, Laukaa
• Gustaf Toppelius, Oulu
• Tauno Wartiovaara, Helsinki
• Aleksander Warppe, Orivesi
• Johan Vitali, Lahti