Kuulonsuojaimet
Kuulonsuojaimet eli kuulosuojaimet suojaavat kuuloa melulta. Niitä käytetään esimerkiksi rakennustyömailla, armeijassa, lentokentillä, ampumisessa tai tehtailla kun halutaan suojautua voimakkaalta melulta sen häiritsevyyden vuoksi tai pyrittäessä estämään kuulovaurio. Suojaimien kanssa saatetaan käyttää myös korvatulppia.
Kuulosuojaimissa voi olla sisäänrakennettuna radio tai bluetooth-yhteys.
Passiiviset kuulosuojaimet vaimentavat kaikkia ääniä. Aktiivisiksi kutsutut suojaimet pystyvät suodattamaan pois tietynlaisia ääniä ja jättämään toisenlaisia ääniä suojainten käyttäjän kuultavaksi: tällöin käyttäjä vaikkapa kuulee puheen, muttei melua. Laitteissa on usein ulkopuolella mikrofoni, joka nauhoittaa ulkopuolista ääntä. Nauhoitteesta suodatetaan esimerkiksi tietyntaajuiset äänet pois kuulokkeen elektroniikan suorittamien algoritmien avulla. Suodattu nauhoite toistetaan lähes välittömästi kuulokkeiden käyttäjän korvaan kuulokkeiden sisällä olevasta kaiuttimesta.[2][3]
Suojaustaso
Muun muassa Euroopan unionin maissa käytetty SNR-arvo (eng. Single Number Rating) kertoo desibeleinä kuinka paljon korvatulppa tai kuulosuojain vaimentaa ääntä. SNR vähennetään äänen todellisesta C-painotetusta voimakkuudesta desibeleinä (dBC), jolloin saadaan suojia oikein käyttävän A-painotettu äänialtistus (dBA). Painotuksesta kerrotaan alempana tarkemmin. Britannian Health and Safety Executive -järjestö (HSE) suosittelee lisäämään 4 dB lopulliseen arvoon tosimaailman tilannetta paremmin kuvaavan arvon saamiseksi, koska useimmat eivät käytä suojia täysin oikein.[4] Eli[5][4]
- kuultu dBA = todellinen dBC – SNR + 4 dB
Jos melu on 100 dBC ja henkilöllä on SNR 28 dB -suojat, on henkilön äänialtistus suojaimia täysin oikein käytettäessä
- 100 dBC – 28 dB = 72 dBA
Tähän voidaan lisätä HSE:n suosittelema 4 dB, jolloin altistus on 76 dBA. Suojaus riittää, sillä vasta noin yli 85 dB jatkuva melu voi aiheuttaa kuulovaurion. Tarpeettoman suuri suojaus voi estää kommunikoinnin, jolloin esimerkiksi työpaikalla suojien käyttäjä ei kuule jonkun varoitushuutoa häntä uhkaavasta vaarasta.[4]
Myös SNR-arvoa todellisuutta paremmin vastaavaa HML-arvoa käytetään EU:ssa. Tällöin suojaimelle on annettu H (high), M (medium) ja L (low) arvot. Kuultu ääni lasketaan HML-kaavalla, joka on SNR-kaavaa hieman monimutkaisempi.[6][7]
Äänenpainotus
C- ja A-painotukset ovat äänimittauksen standardeja. Vaikka desibelit sellaisenaan kertovat äänen todellisen voimakkuuden (ilmanpaineen), eivät ne kerro sitä, miltä ääni kuulostaa. Ihminen kuulee äänten ollessa hiljaisia parhaiten keskitaajuiset äänet: hyvin korkeat ja matalat äänet kuulostavat hiljaisemmilta kuin ne ovat. A-painotusta käytetään äänten ollessa hiljaisia, jolloin eri tajuuksisille äänille saadaan suunnilleen sama desibeliarvo näiden kuulostaessa samalta. Äänten ollessa kovia (yli 100 dB), ihmisen kuulokäyrä "litistyy" ja korkeat, keskikorkeat ja matalat äänet kuulostavat lähes yhtä voimakkailta. Tässä tilanteessa käytetään C-painotusta.[8][7]
