Laura Robson
Laura Robson (s. 21. tammikuuta 1994 Melbourne, Australia) on englantilainen tennispelaaja. Parhaimmillaan hän on sijoittunut WTA:n maailmanlistalla kaksinpelissä sijalle 27 heinäkuussa 2013 ja nelinpelissä sijalle 82 maaliskuussa 2014.[1] Robson voitti vuonna 2008 14 vuoden ikäisenä tyttöjen kaksinpeliturnauksen Wimbledonissa. Hän saavutti olympiahopeaa sekanelinpelissä Lontoossa 2012 yhdessä Andy Murrayn kanssa.
| Laura Robson | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. tammikuuta 1994 |
| Kansalaisuus |  Iso-Britannia |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 67 kg |
| Kätisyys | vasen |
| Ammattilaisena | 2008– |
| Palkintorahat | 1 605 607 USD |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 27. (8.7.2013) |
| Voitot/tappiot | 176–166 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | 3. kierros (2013) |
| Ranskan avoimet | 1. kierros (2012, 2013), 2016) |
| Wimbledon | 4. kierros (2013) |
| Yhdysvaltain avoimet | 4. kierros (2012) |
| Nelinpeli | |
| Paras sijoitus | 82. (17.3.2014) |
| Voitot/tappiot | 75–67 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | puolivälierät (2010) |
| Wimbledon | 2. kierros (2009, 2013) |
| Yhdysvaltain avoimet | 2. kierros (2015) |
| Aiheesta muualla | |
| ITF | |
| WTA | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Yhdistynyt kuningaskunta | |||
| Tennis | |||
 Olympialaiset | |||
 Hopeaa | Lontoo 2012 | sekanelinpeli | |
Robson on pelannut jokaisen neljän Grand Slam -turnauksen pääsarjassa kaksinpeliä. Parhaimmillaan hän on selviytynyt niissä neljännelle kierrokselle Yhdysvaltain avoimissa 2012 ja Wimbledonissa 2013. Vuonna 2012 hän pääsi ensimmäisen kerran WTA-turnauksen loppuotteluun Kantonissa.
Nuoruus ja junioriura
Robson syntyi 21. tammikuuta 1994 Melbournessa, Australiassa, kolmantena lapsena vanhemmilleen, Andrew'lle sekä Kathylle.[1] Hänen vanhempansa ovat australialaisia.[2] 18 kuukauden ikäisenä Robson ja hänen perheensä muuttivat Singaporeen, ja kuuden vuoden ikäisenä Britanniaan.[3][4] Seitsemänvuotiaana hän aloitti opiskelemisen Suttonin tennisakatemiassa.[5] 10-vuotiaana hän allekirjoitti sopimuksen rahastoyhtiö Octagonin kanssa[6], ja vuotta myöhemmin Adidasin[7], sekä Wilson Sporting Goods -yhtiön kanssa.[6] Työskenneltyään useiden eri valmentajien, mukaan lukien Britannian tennisliiton johtajan, Carl Maesin kanssa, hän valitsi valmentajakseen Martijn Bokin vuonna 2007. Bok sanoi myöhemmin, että vaikka Robsonilla "oli ongelmia hallita tunteitaan", hän "näki heti...paljon potentiaalia Laurassa."[5] Robson aloitti myös harjoittelemisen National Tennis Centressä Bokin, Maesin ja Nigel Searsin ohjauksessa, ottaen samalla oppitunteja kotonaan.[8]
Robsonin ensimmäinen turnaus junioreiden ITF-kiertueella oli toukokuussa 2007 pelattu Värnamon turnaus Ruotsissa, jossa hän selviytyi karsintojen kautta aina puolivälieriin saakka. Saman vuoden aikana hän selviytyi kahdessa ITF-turnauksessa loppuotteluun, ja otti ensimmäisen turnausvoittonsa lokakuussa. Vuoden 2008 ensimmäisellä puoliskolla Robson pääsi loppuotteluun kolmessa eri turnauksessa, mutta putosi myös ennen kolmatta kierrosta kolmessa peräkkäisessä turnauksessa.[9]
Robson osallistui vuonna 2008 ensimmäistä kertaa junioreiden Grand Slam -turnaukseen Wimbledonissa. Sijoittamaton[10] Robson voitti toisella kierroksella ykköseksi sijoitetun Melanie Oudinin.[11] ja loppuottelussa Noppawan Lertcheewakarnin. Robsonista tuli tyttöjen turnauksen nuorin voittaja sitten vuoden 1994, jolloin Martina Hingis voitti turnauksen.[12] Edellisen kerran brittiläinen tennispelaaja voitti tyttöjen turnauksen vuonna 1984, jolloin Annabel Croft saavutti mestaruuden.[13]
Tauon jälkeen Robson palasi kentille joulukuussa, häviten kuitenkin toisen kierroksen ottelunsa.[9] Kauden päättäneessä Orange Bowl -turnauksessa hän joutui luovuttamaan kolmannella kierroksella vatsan rasitusvamman vuoksi.[14] Vuoden lopussa hän oli ehdolla BBC:n valitsemaksi vuoden nuoreksi urheilijaksi.[15]
Palauduttuaan vammastaan Robson pelasi Australian avointen tyttöjen turnauksessa, jossa hän oli viidenneksi sijoitettu. Välierissä hän kohtasi edellisen vuoden Wimbledonin loppuottelun uusinnassa Noppawan Lertcheewakarnin. Robson voitti ottelun ja selviytyi loppuotteluun[16], jossa hän hävisi Ksenija Pervakille.[17] Turnauksen jälkeen Robson aloitti harjoittelemisen Gil Reyesin, Andre Agassin entisen valmentajan kanssa.[7] Vuoden 2009 Ranskan avointen tyttöjen turnauksessa Robson oli ykköseksi sijoitettu noustuaan maailmanlistan ykköseksi aikaisemmin samana vuonna. Hän kuitenkin hävisi toisella kierroksella Sandra Zaniewskalle luvuin 6–7, 6–1, 3–6.[18] Myös Wimbledonissa 2009 Robson hävisi toisella kierroksella, tällä kertaa Quirine Lemoinelle. Yhdysvaltain avoimissa Robson hävisi välierissä Jana Buchinalle.[9]
Vuonna 2010 Robson hävisi Australian avointen tyttöjen kaksinpelifinaalissa Karolína Plíškoválle.[19] Wimbledonissa Robson hävisi välierissä Sachie Ishizulle.[9]
Ammattilaisura
WTA-debyytti ja ensimmäiset Grand Slam -turnaukset (2008–2009)
Robson teki ammattilaisdebyyttinsä syyskuussa 2008 10 000 dollarin ITF-turnauksessa Limogesissa, Ranskassa. Hän joutui luovuttamaan toisen kierroksen ottelussaan olkapäävamman vuoksi.[20] Seuraavalla viikolla hän pelasi Shrewsburyn ITF-turnauksessa, jonne hän pääsi mukaan villillä kortilla. Turnauksessa hän selviytyi välieriin asti, jossa hän hävisi maailmanlistan sijalla 105 olleelle Maret Anille. WTA-kiertueella Robson teki debyyttinsä Luxemburgissa lokakuussa, jossa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella maailmanlistan sijalla 42 olleelle Iveta Benešoválle luvuin 6–1, 2–6, 3–6. Marraskuussa Robson otti ensimmäisen ITF-turnausvoittonsa, kun hän päihitti Sunderlandin turnauksen loppuottelussa Samantha Vickersin.[1]
Alkuvuodesta 2009 Robson pelasi vain junioriturnauksissa. Kesäkuussa hän sai villin kortin Wimbledonin aikuisten pääsarjaan.[21], jossa hän hävisi kuitenkin avauskierroksella Daniela Hantuchoválle luvuin 6–3, 4–6, 2–6. Elokuussa Robson pelasi Yhdysvaltain avointen karsinnoissa, mutta hävisi niissä ratkaisevan kolmannen ottelunsa. Lokakuussa Robson osallistui Luxemburgin WTA-turnauksen karsintoihin, joissa hän voitti toisella karsintakierroksella maailmanlistan sijalla 76 olleen Julia Görgesin, mutta ei selviytynyt pääsarjaan hävittyään kolmannen ottelunsa.[1]
Ensimmäinen WTA-otteluvoitto (2010)
Kauden alussa Robson pelasi Hopman Cupissa yhdessä Andy Murrayn kanssa. He selviytyivät turnauksen loppuotteluun, jossa Robson voitti María José Martínez Sánchezin, mutta Murray hävisi Tommy Robredolle. Espanja voitti turnauksen kukistettuaan brittiläiset sekanelinpelissä.[22] Seuraavaksi Robson osallistui Australian avointen karsintoihin, joissa hän putosi toisella kierroksella. Australian avointen nelinpelissä Robson pelasi Sally Peersin kanssa. He pääsivät puolivälieriin asti, jossa Marija Kirilenko ja Agnieszka Radwańska olivat parempia. Kesäkuussa Robson otti uransa ensimmäisen otteluvoiton WTA-turnauksessa, kun hän voitti Birminghamin turnauksen ensimmäisellä kierroksella Stefanie Vögelen hänen luovutettua toisessa erässä. Toisella kierroksella Robson hävisi kolmanneksi sijoitetulle Yanina Wickmayerille suoraan kahdessa erässä. Wimbledonissa Robson hävisi ensimmäisellä kierroksella neljänneksi sijoitetulle Jelena Jankovićille luvuin 3–6, 6–7(5). Yhdysvaltain avoimissa Robson putosi karsinnoissa hävittyään kolmannen ottelunsa.[1]
Syyskuussa Robson selviytyi karsintojen kautta Tokion WTA-turnauksen pääsarjaan, jossa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Gréta Arnille. Kauden viimeisessä turnauksessaan, Osakan WTA-turnauksessa, Robson selviytyi karsintojen kautta pääsarjaan, jossa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Kimiko Date Krummille.[1] 21. syyskuuta 2010 Robson lopetti yhteistyön valmentajansa, Martijn Bokin kanssa, koska Bokilla ei ollut tarpeeksi aikaa kiertää turnauksia Robsonin kanssa.[23]
Toiselle kierrokselle Wimbledonissa ja Yhdysvaltain avoimissa (2011)
Robsonin uudeksi valmentajaksi tuli ranskalainen Patrick Mouratoglou.[24] Tammikuussa Hopman Cupissa itseään loukannut Robson teki paluun kentille maaliskuussa.[25] Hän kuitenkin luovutti ottelunsa heti ensimmäisessä turnauksessaan paluunsa jälkeen, ja palasi kentille uudestaan huhtikuun lopulla. Toukokuussa Robson selviytyi välieriin Indian Harbour Beachin ITF-turnauksessa, jossa hän hävisi ykköseksi sijoitetulle Alison Riskelle.[1] Robson ja valmentaja Mouratoglou lopettivat yhteistyönsä vain neljä päivää ennen Wimbledonin alkua.[26] Villin kortin Wimbledoniin saanut Robson voitti ensimmäisellä kierroksella Angelique Kerberin kolmieräisessä ottelussa. Toisella kierroksella hän hävisi Marija Šarapovalle luvuin 6–7, 3–6.[1] Wimbledonin jälkeen Robson pääsi loppuotteluun Wokingin ITF-turnauksessa, jossa hän joutui luovuttamaan toisen erän alussa vasemman käsivarren kipeydyttyä.[27]
Robson pääsi karsintojen kautta Yhdysvaltain avointen pääsarjaan, jossa hän voitti ensimmäisellä kierroksella Ayumi Moritan, joka luovutti toisessa erässä. Robson voitti ensimmäisen erän 7–6(5). Toisella kierroksella Robson hävisi Anabel Medina Garriguesille 2–6, 3–6. Hänen seuraava turnauksensa oli Tokion WTA-turnaus syyskuun lopulla, jossa hän voitti ensimmäisellä kierroksella Alexandra Dulgherun. Toisella kierroksella Robson hävisi Ana Ivanovićille luvuin 5–7, 4–6.[1][28]
Grand Slam -turnausten pääsarjoihin ja olympiahopeaa (2012)
Robson selvitti tiensä Australian avointen pääsarjaan voitettuaan kaikki karsintaottelunsa. Pääsarjan ensimmäisellä kierroksella hän hävisi Jelena Jankovićille.[1] Hän teki Fed Cup -debyyttinsä helmikuussa, voittaen kaikki kolme pelaamaansa nelinpeliä Heather Watsonin kanssa.[29] Ranskan avoimiin Robson joutui karsimaan, ja hävisi viimeisen karsintaottelunsa. Hän pääsi kuitenkin lucky loserina mukaan pääsarjaan, kun Silvia Soler Espinosa loukkaantui harjoituksissa.[30] Robson hävisi pääsarjan ensimmäisellä kierroksella 29:nneksi sijoitetulle Anabel Medina Garriguesille. Wimbledonissa Robson hävisi avauskierroksella Francesca Schiavonelle luvuin 6–2, 4–6, 4–6. Heinäkuussa Robson pääsi välieriin Palermon turnauksessa voitettuaan muun muassa toisella kierroksella toiseksi sijoitetun Roberta Vincin. Välierässä hän hävisi lopulta Barbora Záhlavová-Strýcoválle.[1]
Robson pääsi mukaan Lontoon olympialaisten kaksinpeliin, kun Petra Martić vetäytyi turnauksesta loukkaantumisen vuoksi.[31] Ensimmäisellä kierroksella hän voitti maailmanlistan sijalla 22 olleen Lucie Šafářován suoraan kahdessa erässä.[32] Toisella kierroksella hän hävisi tiukassa taistossa maailmanlistan kolmoselle, Marija Šarapovalle.[33] Robson pelasi nelinpelissä Heather Watsonin kanssa.[34] He hävisivät ensimmäisellä kierroksella Angelique Kerberille ja Sabine Lisickille.[35] Robson pääsi villillä kortilla mukaan olympiaturnauksen sekanelinpeliin yhdessä Andy Murrayn kanssa.[36] Kaikki heidän pelinsä venyivät kolmanteen erään, ja ratkaisevaan match-tiebreakiin.[37] He selvittivät tiensä loppuotteluun, jossa he hävisivät valkovenäläisille Viktoryja Azarenkalle ja Maks Mirnylle luvuin 6–2, 3–6, [8–10].[38] Olympialaisten jälkeen Željko Krajan alkoi valmentaa Robsonia.[39]
| ” | Hän ei edes itse tiedä, kuinka hyvä hän on. | ” |
– Valmentaja Željko Krajan. [40] | ||
Robson pääsi suoraan mukaan Yhdysvaltain avointen pääsarjaan. Hän voitti turnauksen ensimmäisellä kierroksella Samantha Crawfordin 6–3, 7–6(6).[1] Toisella kierroksella Robson voitti kolminkertaisen Yhdysvaltain avointen voittajan, Kim Clijstersin luvuin 7–6(4), 7–6(5). Tämä jäi Clijstersin uran viimeiseksi kaksinpeliotteluksi.[41] Kolmannella kierroksella Robson yllätti turnauksen suosikkeihin kuuluneen Li Nan.[42] Hänestä tuli Samantha Smithin ja vuoden 1998 jälkeen ensimmäinen brittiläisnainen, joka on selviytynyt Grand Slam -turnauksessa 16 parhaan joukkoon. Neljännellä kierroksella hän hävisi Samantha Stosurille 4–6, 4–6 pelastaen kahdeksan ottelupalloa.[43] Seuraavaksi Robson pelasi sijoittamattomana Guangzhou International Women’s Openissa, jossa hän voitti toisella kierroksella toiseksi sijoitetun Zheng Jien ja puolivälierissä seitsemänneksi sijoitetun Peng Shuain. Välierissä hän voitti kolmanneksi sijoitetun Sorana Cîrstean, ja selviytyi ensimmäistä kertaa urallaan WTA-turnauksen loppuotteluun. Viimeksi brittiläisnainen pääsi loppuotteluun vuonna 1990. Loppuottelussa Robson hävisi kuitenkin taiwanilaiselle Hsieh Su-weille kolmessa erässä luvuin 3–6, 7–5, 4–6. Robson johti kolmatta erää 3–0.[44][45]
Lokakuussa Robson pelasi HP Openissa Osakassa, jossa hän hävisi puolivälierissä Chang Kai-Chenille luvuin 4–6, 6–3, 6–7(4).[46] Hän päätti kautensa tähän turnaukseen[1], ja aloitti harjoittelemisen kohti uutta kautta.[47] Kauden jälkeen Robson palkittiin WTA-kiertueen vuoden tulokkaana.[48]
Wimbledonin neljännelle kierrokselle (2013)
Robson aloitti kauden 2013 Shenzhenin ja Hobartin turnauksilla. Australian avoimissa Robson eteni kolmannelle kierrokselle voitettuaan Melanie Oudinin[1] ja toisella kierroksella Wimbledonin voittajan, toisen vasenkätisen pelaajan, Petra Kvitován yli kolme tuntia kestäneessä ottelussa.[49] Kolmannella kierroksella hän hävisi Sloane Stephensille suoraan kahdessa erässä.[50] Helmi-maaliskuussa Robson hävisi ensimmäisen kierroksen ottelunsa Dohassa, Dubaissa ja Indian Wellsissä. Miamissa hän pääsi toiselle kierrokselle voitettuaan Camila Giorgin. Huhtikuussa pelatussa Charlestonin turnauksessa Robson hävisi toisella kierroksella Eugenie Bouchardille. Katowicessa ja Oeirasissa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella.[1] Toukokuun alussa Robson lopetti yhteistyön valmentajansa, Željko Krajanin kanssa.[51] Robson pääsi kolmannelle kierrokselle Madridin turnauksessa voitettuaan Magdaléna Rybárikován ja maailmanlistan sijalla neljä olleen Agnieszka Radwańskan. Kolmannella kierroksella hän hävisi Ana Ivanovićille kolmieräisen ottelun. Rooman turnauksessa Robson voitti Venus Williamsin, mutta hävisi toisella kierroksella Serena Williamsille.[1]
Ranskan avointen ensimmäisellä kierroksella Robson hävisi harjoituskaverilleen, Caroline Wozniackille.[52] Ranskan avointen jälkeen hän aloitti yhteistyön uuden valmentajansa, Miles Maclaganin kanssa, joka on aiemmin valmentanut muun muassa Andy Murrayta.[53] Birminghamin ruohokenttäturnauksessa Robson hävisi ensimmäisellä kierroksella ja Eastbournessa toisella kierroksella. Wimbledonissa Robson eteni neljännelle kierrokselle voitettuaan muun muassa kymmenenneksi sijoitetun Marija Kirilenkon.[1] Neljännellä kierroksella hän hävisi virolaiselle Kaia Kanepille kahdessa erässä – molemmat tie breakissa.[54] Heinä-elokuun vaihteessa Robson pelasi Carlsbadin turnauksessa, jossa hän hävisi toisella kierroksella Petra Kvitoválle.[1] Elokuussa hän jätti Kanadan avoimet, Cincinnatin turnauksen sekä New Havenin turnauksen väliin rannevamman vuoksi.[55][56] Hän palasi kentille Yhdysvaltain avoimiin, missä hän pääsi kolmannelle kierrokselle voitettuaan Lourdes Domínguez Linon ja Caroline Garcian. Kolmannella kierroksella hän hävisi Li Nalle. Syyskuussa pelatussa Kantonin turnauksessa Robson saavutti kauden ensimmäisen puolivälieräpaikkansa. Puolivälierässään hän hävisi Zheng Jielle kolmessa erässä. Robsonin kausi päättyi lokakuussa pelatun Osakan turnauksen ensimmäiseen kierrokseen, jossa hän hävisi Kimiko Date-Krummille.[1]
Loukkaantumisen pilaama kausi ja vaikea paluu kentille (2014−2016)
Robson aloitti kauden 2014 Hobartin turnauksella, jossa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Yanina Wickmayerille luovutettuaan toisessa erässä. Australian avoimissa Robson hävisi ensimmäisellä kierroksella Kirsten Flipkensille.[1] Turnauksen jälkeen Robson joutui pitkälle tauolle vasemman ranteen vamman vuoksi joutuen jättämään väliin kaikki loput Grand Slam -turnaukset.[57][58] Vuonna 2015 hän palasi kentille vasta Eastbournessa kesäkuussa. Siellä hän hävisi karsintojen avauskierroksella.[59] Wimbledoniin hän sai villin kortin, mutta hävisi ensimmäisellä kierroksella Jevgenija Rodinalle. Loppukaudesta hän pelasi vain ITF-turnauksissa sekä osallistui New Havenin WTA-turnauksen karsintoihin.[1] Yhdysvaltain avoimiin hän pääsi mukaan suojatulla rankingilla, mutta hävisi avauskierroksella Jelena Vesninalle.[60][1] Hän lopetti kauden pian tämän jälkeen jatkuvan rannekivun vuoksi. Hän ilmoitti joulukuussa ettei osallistu tammikuussa 2016 pelattaviin Australian avoimiin, koska haluaa käyttää toisen suojatulla rankingilla oikeuttavaan Grand Slam -turnaukseen pääsemisoikeuden vasta Ranskan avoimissa ja saada ennen sitä paljon pelejä alle.[61] Robson palasi WTA-turnauksiin Indian Wellsissä maaliskuussa 2016, häviten kuitenkin heti avauskierroksella Magdalena Rybarikovalle.[62] Huhtikuussa Robson saavutti ensimmäisen WTA-pääsarjatason voittonsa sitten vuoden 2013, kun hän voitti Marokon turnauksen avauskierroksella Ghita Benhadin.[63] Hän hävisi toisella kierroksella Tímea Babosille.[1] Ranskan avoimissa Robson hävisi ensimmäisellä kierroksella Andrea Petkovicille suoraan kahdessa erässä.[64]
Pelityyli
Vasemmalla kädellä pelaavan Robsonin vahvuuksiin kuuluvat kova syöttö sekä kämmenlyönti.[65] Tennispelaaja Ana Ivanović sanoi vuonna 2008 Robsonilla olevan potentiaalia ja kertoi hänen lyövän palloa todella kovaa.[66] Entisen tennispelaajan, Samantha Smithin mukaan Robsonilla ei ole ollenkaan heikkouksia.[67] Serena Williamsin mukaan Robson pelaa hyvin joka osa-alueella. Hän on kehunut myös Robsonin nopeutta, kovaa syöttöä ja lyöntien voimakkuutta.[68]
Yksityiselämä
Robsonin vanhemmat asuvat Kreikassa. Hänen isänsä työskentelee öljy-yhtiössä, ja hänen äitinsä on entinen ammattilaiskoripalloilija. Laura on nuorin kolmesta sisaruksesta, joista Emily toimii arkkitehtina Uudessa-Seelannissa, ja Nicholas opiskelee kemiaa Durhamissa.[69][70] Nick osallistui myös uinnin olympiakarsintoihin. Hänen isoisän isänsä ja setänsä olivat molemmat jalkapalloilijoita, ja myös hänen serkkunsa ovat urheilijoita.[71] Hänellä on sekä Australian että Britannian kansalaisuus, jälkimmäisen hän sai helmikuussa 2008.[72] Robson opiskeli tennisharjoitusten ohessa kotonaan ottaen oppitunteja Oxford Home Schoolingin kautta.[73][74]
Tilastot
Menestys Grand Slam -turnauksissa
.jpg)
| Turnaus | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kaksinpeli | ||||||||
| Australian avoimet | – | – | – | 1. kierros | 3. kierros | 1. kierros | – | – |
| Ranskan avoimet | – | – | – | 1. kierros | 1. kierros | – | – | 1. kierros |
| Wimbledon | 1. kierros | 1. kierros | 2. kierros | 1. kierros | 4. kierros | – | 1. kierros | |
| Yhdysvaltain avoimet | – | – | 2. kierros | 4. kierros | 3. kierros | – | 1. kierros | |
| Kauden päätösranking | 419 | 206 | 131 | 53 | 46 | 951 | 558 | |
| Nelinpeli | ||||||||
| Australian avoimet | – | Puolivälierät | – | 1. kierros | 1. kierros | – | – | – |
| Ranskan avoimet | – | – | – | – | – | – | – | – |
| Wimbledon | 2. kierros | 1. kierros | 1. kierros | 1. kierros | – | – | 1. kierros | |
| Yhdysvaltain avoimet | – | – | – | 1. kierros | – | – | 2. kierros | |
| Kauden päätösranking | 299 | 127 | 808 | 285 | 91 | – | 291 | |
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laura Robson Wikimedia Commonsissa
- Laura Robsonin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Laura Robson WTA:n sivuilla (englanniksi)
- Laura Robson ITF:n sivuilla (englanniksi)