Lea Hakala
Lea Helena Hakala (s. 15. maaliskuuta 1960 Helsinki[1]) on suomalainen koripallovalmentaja ja -toimija sekä kilpauransa päättänyt koripalloilija, pelipaikaltaan laitahyökkääjä. Vielä lähes 50-vuotiaana I-divisioonassa pelanneen 183-senttisen Hakalan kasvattajaseura on Lahden Sampo.
Lea Hakala | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Lea Helena Hakala |
Syntynyt | 15. maaliskuuta 1960 Helsinki, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Koripalloilija | |
Pelipaikka | Pieni laitahyökkääjä / Iso laitahyökkääjä |
Pituus | 183 cm |
Pelaajaura | |
Yliopistojoukkueet | |
1982–1983 | Maryland Terrapins |
Seurajoukkueet | |
1975–1982 1983–1984 1984–1988 1988–1989 1989–1990 1990–1991 1991–1992 1992–1999 1999–2000 2000–2005 2008–2009 | Lahden Sampo (Suomi) Pescara (Italia) Lahden Sampo (Suomi) El Almendro (Espanja) Canoe (Espanja) Lugo (Espanja) UB-Barça (Espanja) Forssan Alku (Suomi) Pussihukat (Suomi) Pantterit (Suomi) Pantterit (Suomi) |
Maajoukkueet | |
1975–2001 | Suomi |
Ottelut (pisteet) | 251 (4138) |
Aiheesta muualla | |
FIBA | |
Hakalaa pidetään kaikkien aikojen parhaana suomalaisena naiskoripalloilijana. Hän voitti 16 naisten Suomen mestaruutta. Maajoukkueessa hän pelasi kaikkiaan 26 vuotta[2] ja 251 ottelua joissa teki 4138 pistettä.[3] Hän kuului Suomen joukkueeseen, joka pelasi EM-kilpailuissa 1980 (pistekeskiarvo 16,7 pistettä/ottelu), 1981 (18,9) ja 1987 (21,2).[1]
Hakala kuuluu kansainvälisen koripalloliiton FIBA:n naiskomissioon ja suomalaisen huippu-urheilun kehittämisryhmään. Lisäksi hän toimii Suomen naisten maajoukkueen joukkueenjohtajana. Hän työskentelee apulaisrehtorina ja valmentajana Pohjois-Haagan yhteiskoulussa.[2] Vuonna 1995 Hakala pääsi postimerkkiin neljän ensimmäisen joukkueurheilijan joukossa. Hakalalla on myös koripalloa pelannut tytär.[4][5] Hakalan Eila-äiti pelasi myös koripalloa ja kuului vuoden 1952 EM-kilpailuissa Suomen joukkueeseen.[6]
Vuonna 2013 Hakala nimettiin Suomen koripallon Hall of Fameen.[7] Hänet kutsuttiin naisten vuoden 2015 EM-kilpailujen yhteydessä pelattuun FIBA Europe Legends -otteluun.[8] Tammikuussa 2019 Hakala nimettiin historian toisena koripallotaustaisena henkilönä Suomen urheilun Hall of Fameen[9].
Saavutuksia
Saavutusluettelo on epätäydellinen.
Henkilökohtaiset saavutukset
- Suomen Vuoden koripalloilija (urheilutoimittajien valitsema) 1981
- Naisten SM-sarjan vuoden pelaaja 1987, 1988, 1993 ja 1994
- Naisten SM-sarjan korikuningatar (koko kausi) 1976, 1977, 1978, 1980, 1981, 1982, 1993 ja 1994 (8 kpl)
- Naisten SM-sarjan levypallokuningatar (koko kausi) 1980, 1981, 1982 ja 1985
Joukkuesaavutukset
- Naisten EM-kilpailut 1980, 1981 ja 1987
- Suomen mestaruus 1977, 1982, 1985, 1987, 1988, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002 ja 2004 (16 kpl)
- SM-hopeaa 1978, 1979, 1981, 2003 ja 2005
- SM-pronssia 1976 ja 1986
- Suomen cup-mestaruus 1981, 1984, 1985, 1986, 1987, 1993, 1994 ja 2003 (8 kpl)
- Suomen cup -hopeaa 2001 ja 2004
Katso myös
Lähteet
- Lea Hakala (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Koripalloliitto
- Maajoukkuetilastot (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Koripalloliitto
- Lea Hakala (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Koripallomuseo
- Taatila, Hippo: Lea Legendan jalanjäljillä (Arkistoitu – Internet Archive) Koripalloelämää-blogi 24.5.2016
Viitteet
4 Kotisaari |5 Koski |6 Nummi |7 Avellan |8 Mäkelä |9 Martin |10 Hakala |11 Airas-Järventaus |12 Valtakari |13 Vesa |14 Saarteinen |15 Peltoniemi |Valmentaja Saarinen
4 Koski |5 Avellan |6 Nygren |7 Martin |8 Savikko |9 Peltoniemi |10 Hakala |11 Airas-Järventaus |12 Nohynek |13 Vesa |14 Saarteinen |15 Toikka |Valmentajat Arola & Saarinen
4 Huttunen |5 Pajanti-Raudus |6 Harvio |7 Martin |8 Helin |9 Leino |10 Hakala |11 Airas-Järventaus |12 Luostarinen |13 Hilanne |14 Nyman |15 Päiviö |Valmentaja Mantere