Lumileopardi

Lumileopardi muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon leopardia. Se on lähes leopardin kokoinen, mutta solakampi ja lisäksi sillä on muun ruumiin mittainen häntä. Häntä auttaa lumileopardia tasapainoilemaan vuoristojen usein jyrkillä rinteillä. Lisäksi hännällä voi peittää nenän ja suun äärimmäisen kylmissä olosuhteissa.^[3] Sen isot, tuuheat käpälät toimivat lumikenkinä.^[2] Lumileopardin turkissa on useita ruusukuvioisia jälkiä kyljissä, täpliä päässä ja kaulassa sekä raitoja hännässä. Uroksen erottaa naaraasta isommasta ja kuutiomaisesta päästä. Lumileopardi on 35–100 kilogrammaa painava ja häntä mukaan lukien 1,8–2,4 metriä pitkä eläin. Säkäkorkeutta sillä on noin 60–100 senttimetriä. Lumileopardi elää korkeilla vuorilla ja on hyvin harvinainen, koska sitä metsästetään kauniin turkin tähden. Lumileopardi saalistaa lampaita ja vuohia hiipimällä lähelle ja hyppäämällä korkealta saaliin selkään.

Lumileopardi on uhanalainen laji. Yksilömäärän arvioiminen on vaikeaa, sillä eläin on arka, elää suhteellisen harvasti ja vaikeakulkuisella ja syrjäisellä alueella. 2000-luvulla tehdyt arviot ovat vaihdelleet noin 3 900–7 500 yksilön välillä.^[1] Uhanalaisuusluokitusta lievennettiin uusien laskelmien perusteella vuonna 2017.^[4] Samoin kuin tiikerin, myös lumilopardin kantaa on vähentänyt salametsästys rahanarvoisen turkin ja luiden vuoksi. Luista tehdyn jauheen voimistavaan vaikutukseen uskotaan kiinalaisen lääketieteen piirissä.

Lumileopardi elää Afganistanin, Pakistanin, Bhutanin, Mongolian, Intian, Nepalin, itäisen Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin, Uzbekistanin ja Kiinan alueilla. Aiemmin tuntematon kanta löydettiin vuonna 2011 Afganistanin Wakhanin käytävästä. Siellä on kameroihin tallentunut lumileopardeja 16 paikasta.^[5]

Kesällä lumileopardi elää puurajan yläpuolella vuoristossa jopa 6 000 metrissä. Talveksi se laskeutuu metsiin noin 2 000 metriin.

Kiima-aikana tammi–maaliskuussa lumileopardiuros ja -naaras hakeutuvat toistensa seuraan. Sukupuolensa ja lisääntymisvireensä ilmaistakseen ne merkitsevät kulkureittinsä ulosteillaan ja muilla hajujäljillään. Kiima-aikana seudulla raikuvat valittavat huudot lumileopardien etsiessä kumppania. Pariside ei ole elinikäinen, eikä uros osallistu pentujen hoitoon.

Synnyttämiseen valmistautuva naaras hakeutuu kallioilla suojaisaan paikkaan, jonka se pehmustaa omilla karvoillaan. Pentuja syntyy tavallisesti kahdesta neljään. Ensimmäisen viikon ajan ne ovat sokeita. Kolmikuisina poikaset alkavat seurailla emoaan joka paikkaan. Kasvaessaan ja rohkeammiksi muuttuessaan ne alkavat vähitellen opetella metsästyksen taitoja.

Lumileopardit ovat ahnaita saalistajia, jotka syövät mitä tahansa lihaa, jota löytävät. Joskus ne tappavat jopa kolme kertaa itseään suurempia eläimiä mukaan luettuna karjaa.^[2] Lumileopardien pääruokavalio koostuu vuohieläimistä kuten siperianvuohista ja baraaleista, lisäksi linnuista ja murmeleista sekä muista pienistä jyrsijöistä.

Kansainvälisesti lumileopardien suojelua ja tutkimusta luonnossa koordinoi Snow Leopard Trust. ^[6]

Lisäksi lumileopardeja kasvatetaan eläintarhoissa. Lumileopardeja on eurooppalaisissa eläintarhoissa osana niiden suojeluohjelmaa. Suomessa lumileopardeja löytyy ohjelman osana Ähtärin eläinpuistosta ja Korkeasaaren eläintarhasta, joista jälkimmäisessä niitä on ollut 1960-luvulta lähtien. ^[7]

Maailmanlaajuisen eläintarhoissa elävien lumileopardien kantakirjan on perustanut suomalainen Leif Blomqvist vuonna 1976. ^[8]

Lumileopardi (Aq Bars) on tataarien ja kazakkien kansallissymboli. Se löytyy Almatyn kaupungin virallisesta sinetistä, ja Tatarstanin vaakunassa esiintyy siivekäs lumileopardi. Vastaava leopardi esiintyy myös Pohjois-Ossetia-Alanian vaakunassa. Lumileopardipalkinto myönnettiin neuvostoliittolaisille vuoristokiipeilijöille, jotka kiipesivät Neuvostoliiton kaikille viidelle yli 7 000 metrin huipulle. Lumileopardi on myös Kirgisian partiotyttöyhdistyksen symboli.

• WWF: Lumileopardi (Arkistoitu – Internet Archive)
• Snowleopard.org