Maailmankatsomus
Maailmankatsomus on määritelty muun muassa arvoja sisältäväksi kokonaiskäsitykseksi maailmasta ja ihmisistä[1]. Sanaa maailmankatsomus lähellä ovat termit elämänkatsomus ja maailmankuva[1][2], mutta tarkkaan ottaen elämänkatsomus ja maailmankuva ovat maailmankatsomuksen kaksi osa-aluetta.
Maailmankatsomuksen määritelmiä
Maailmankatsomuksen kuvauksia löytyy useita erilaisia eri tieteenaloilta. Samankin tieteenalan sisällä kuvaukset vaihtelevat esittäjien näkemysten mukaan. Maailmankuvan ja maailmankatsomuksen määritelmät ovat epätarkkoja, ja käsitteet esitetään usein samamerkityksisinä.[3]
Maailmankatsomukseen kuuluu yleensä maailmankuvan lisäksi näkemyksiä arvoista, normeista, tiedon hankkimisen periaatteista ja elämän tarkoituksesta. Se voidaan määritellä esimerkiksi maailmaa ja sen rakennetta koskeviksi katsomuksiksi, joihin usein liittyy myös asioiden merkitystä ja arvoa sekä toiminnan ohjenuoria koskevia arvostuksia,[4] tai kokonaisnäkemykseksi maailmasta, tietämisen periaatteista, moraalisesti oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.[5]
Maailmankatsomuksen määritelmät poikkeavat toisistaan sen mukaan, liitetäänkö maailmankatsomus yksilöön vai yhteisöön.[6] Maailmankatsomusta henkilökohtaisemmaksi suhteeksi elämään on kutsuttu elämänkatsomusta.[7]
Ilkka Niiniluoto
Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomuksessa on kolme osaa. Siihen kuuluu maailmankuva, eli käsitys siitä, millainen todellisuus kokonaisuudessaan on. Sen lisäksi maailmankatsomukseen kuuluvat arvot, eli käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla, millainen maailma olisi hyvä. Tärkeä osa maailmankatsomusta on myös tieto-opillinen puoli: miten tietoa voidaan hankkia, millaiseen tietoon voisi luottaa. Esimerkiksi kristillinen ja naturalistinen maailmankatsomus eroavat tässä. Kristillisen katsomuksen mukaan jumalallisesta ilmestyksestä voi saada tietoa. Naturalistien mukaan tietoa saa vain inhimillisen tutkimuksen avulla.[8]
Tieteelliseen maailmankatsomukseen sisältyvät tieteellisen maailmankuvan lisäksi tietoteoreettiset kannat ja mahdollisesti myös käsityksiä arvoista. Niiniluoto katsoo, että tieteellisen maailmankatsomuksen tulee olla joka suhteessa tieteen ihanteita kunnioittava. Näin siihen kuuluviin filosofisiin kannanottoihinkin tulisi liittyä avoimuus, kriittisyys ja itseäänkorjaavuus. Tieteelliseen maailmankatsomukseen kuuluu tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan paras ja luotettavin menetelmä hankkia tietoa on tieteellinen menetelmä.[9]
Reijo Wilenius
Reijo Wilenius on puhunut teoksessaan Aatteiden maailma maailmankatsomuksen rinnalla aatejärjestelmästä. Hän määrittelee aatteen perusteltujen käsitysten järjestelmäksi, joka sisältää vastauksia ennen muuta tietoa ja todellisuutta koskeviin peruskysymyksiin. Tätä järjestelmää voidaan nimittää aatteeksi, aatejärjestelmäksi tai maailmankatsomukseksi.[10][11]
Käsitteen arvostelua
Erkki Hartikaisen mukaan sana ”maailmankatsomus” on haitallinen. ”Maailmankatsomus” koskee vain maailmaa, kun taas ”todellisuuskäsitys” koskee koko kaikkeutta. ”Katsomus” viittaa näköaistiin. Sana ”maailmankatsomus” on käännetty suomen kieleen saksan kielen sanasta ”Weltanschauung”. Monissa muissa kielissä tätä sanaa ei ole tai vastaavan sanan käyttö on harvinaista.[12][13] Ihmisen käsitysten kokonaisuus muodostaa todellisuuskäsityksen.[14] Inhimilliset käsitykset todellisuudesta ovat karkeistuksia ja usein virheellisiä. Yksilöllä on käsitys omista arvoista ja tavoitteista. Tämä käsitys on osa yksilön todellisuuskäsitystä, vaikka arvot ja tavoitteet eivät ole tosia tai epätosia.[15]
Lähteet
Kirjallisuutta
- Lehikoinen, Jari & Seppä, Hanna: Uskonnonhistoriasta ja siveysopista elämänkatsomustietoon. Kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita 8. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1988.
- Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08016-4.
- Haaparanta, Leila & Niiniluoto, Ilkka: Johdatus tieteelliseen ajatteluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3/1986. 6., korjattu painos. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1991. ISBN 951-45-4077-8.
- Kamppinen, Matti (toim.): ET: Elämänkatsomustieto. Humaniora-sarja. Helsinki: Gaudeamus, 1987. ISBN 951-662-427-8.
- Nurmi, Kari E.: Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja historiallisiin perusteisiin. 7. uudistettu painos. Oppimateriaaleja 28. Helsinki: Lahti: Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 1995. ISBN 951-45-5889-8.
Aiheesta muualla
- Halonen, Ilpo: Tieteellinen maailmankuva ja maailmankatsomus. Luentorunko, Filosofian laitos, Helsingin yliopisto.
- Tuomela, Raimo: Tieteellinen maailmankäsitys ja kuoleman ongelma.
- Tuomela, Raimo & Peuhu, Ari: Onko maailma pelkkää ainetta? Tieteen menetelmä olevaisen mittana. Niin & näin 2/1995.
- Ylen Elävä arkisto: Maailmankuva ja maailmankatsomus. Ilkka Niiniluodon haastattelu 8.4.2005.
- Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus. Ylen Elävä arkisto.
- Hartikainen, Erkki (toim.): Todellisuuskäsitys vai maailmankatsomus (Arkistoitu – Internet Archive). Lukion elämänkatsomustieto 5.