Mameli-luokka

Cavallinin ja Tosin suunnittelemat alukset olivat esikuvina useille Italian kuninkaallisen laivaston myöhemmille avomerikelpoisille sukellusveneluokille ja samalla luokan alukset olivat ensimmäiset avomerikelpoiset italialaiset sukellusveneet ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Luokan suunnittelussa otettiin huomioon sodassa sekä sotakorvauksina Saksalta saaduista sukellusveneistä saadut kokemukset. Luokan alusten rakennustyöt aloitettiin 1925 ja ne valmistuivat 1929.^[1]

Alusten uppouma pinnalla oli 810 ja sukelluksissa 993 tonnia. Niiden pituus oli 64,60, leveys 6,51 ja syväys 4,30 metriä. Alusten aseistuksena oli keulassa neljä ja perässä kaksi 533 millimetrin torpedoputkea. Ainoastaan keulan putkiin oli torpedotäyttö aluksen varastoissa eli aluksella oli kymmenen torpedoa. Lisäksi aluksilla oli 102 millimetrin 35 pituuskaliiperin kansitykki ja ilmatorjunta-aseina kaksi 13,2 millimetrin ilmatorjuntakonekivääriä. Miehistöä aluksilla oli 49 henkeä.^[1]

Alusten voimanlähteenä oli pinta-ajossa kaksi 1500 hevosvoiman Tosi-dieselmoottoria, jotka oli kytketty kumpikin omaan akseliin. Sukelluksissa käytettiin samoin akseleihin kytkettyjä 550 hevosvoiman CGE-sähkömoottoreita. Alusten suunniteltu nopeus pinta-ajossa oli 17,2 ja sukelluksissa 7,7 solmua. Aluksilla oleva 48 tonnin polttoainevarasto mahdollisti pinnalla 8 solmun nopeudella 3500 ja sukelluksissa neljän solmun nopeudella 65 merimailia.^[1]

Alusten suunniteltu sukellussyvyys oli 91,44 metriä, mutta Mameli saavutti maaliskuun 1929 sukelluskokeissa 115,82 metriä. Alusten ohjattavuus pinnan alla oli hyvä, mutta ne olivat pinta-ajossa epävakaita. Ongelman korjaamiseksi aluksiin asennettiin kylkiin laajennukset, mitkä laskivat alusten nopeuden pinta-ajossa viiteentoista ja sukelluksissa 7,25 solmuun.^[1]

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet