Manisha Koirala

Manisha Koirala (s. 16. elokuuta 1970 Kathmandu, Nepal)^[1] on nepalilainen näyttelijä. Hän on näytellyt pääasiassa intialaisissa hindinkielisissä elokuvissa, mutta on esiintynyt myös tamilin-, telugun-, malajalamin-, bengalin- ja nepalinkielisissä elokuvissa. Hän on saanut useita tunnustuksia, mukaan lukien yhteensä neljä Filmfare Awards -palkintoa. Vuonna 2001 Nepalin hallitus myönsi hänelle Gorkha Dakshina Bahun ritarikunnan jäsenyyden, maan toiseksi korkeimman kunnian.

Manisha Koirala
Manisha Koirala vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt	16. elokuuta 1970 (ikä 53) Kathmandu, Nepal
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Samrat Dahal (vih. 2010; ero 2012)
Näyttelijä
Aktiivisena	1989–
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Poliittisesti merkittävään Koiralan perheeseen syntynyt Koirala on Prakash Koiralan tytär ja Nepalin entisen pääministerin Bishweshwar Prasad Koiralan pojantytär. Hän pyrki alun perin lääkäriksi ja kokeili mallin uraa, ennen kuin hän teki ensiesiintymisensä nepalilaisessa elokuvassa Pheri Bhetaula (1989) käydessään vielä koulua. Myöhemmin hän esiintyi hindinkielisessä draamaelokuvassa Saudagar (1991). Kaupallisten epäonnistumisten jälkeen Koirala vakiinnutti itsensä johtavaksi näyttelijäksi arvostetulla isänmaallisella romanssilla 1942: A Love Story (1994) ja tamilinkielisellä romanttisella draamalla Bombay (1995). Näitä seurasivat kaupalliset menestykset, kuten trilleri Agni Sakshi (1996), toimintatrilleri Indian (1996), trilleri Gupt: The Hidden Truth (1997), toimintatrilleri Kachche Dhaage (1999), tamilinkielinen poliittinen trilleri Mudhalvan (1999), gangsteridraama Company (2002) ja romanssi Ek Chhotisi Love Story (2002). Hän sai tunnustusta kriitikoilta roolisuorituksistaan kunnianhimoisena vaimona draamassa Akele Hum Akele Tum (1995), kuuro-mykkien vanhempien tyttärenä musikaalisessa romanssissa Khamoshi: The Musical (1996), terroristina romanttisessa trillerissä Dil Se (1998), kaltoinkohdeltuna naisena draamassa Lajja (2001) ja Sushmita Banerjeena elämäkerrassa Escape from Taliban (2003).

Vuoden 2003 jälkeen Koirala alkoi työskennellä itsenäisten elokuvantekijöiden kanssa art house -projekteissa ja alueellisissa elokuvissa. Hänen suorituksiaan draamassa Tulsi (2008), malajalaminkielisessä psykologisessa draamassa Elektra (2010), antologiassa I Am (2010) ja romanttisessa komediassa Mappillai (2011) ylistettiin. Hän piti tauon näyttelemisestä diagnosoidun munasarjasyövän vuoksi vuonna 2012 ja palasi viisi vuotta myöhemmin draamassa Dear Maya (2017). Seuraavana vuonna hän esiintyi Netflix-tuotannossa Lust Stories ja elämäkerrassa Sanju; jälkimmäinen on Intian eniten tuottaneiden julkaisujen joukossa. Elokuvissa näyttämisen lisäksi Koirala on näyttämöesiintyjä ja on osallistunut kirjailijana romaaniin Healed, joka kertoo hänen taistelustaan ​​munasarjasyövän kanssa. Koirala nimitettiin UNFPA:n hyvän tahdon lähettilääksi vuosina 1999 ja 2015,^[2] ja hän osallistui avustustöihin Nepalin huhtikuun 2015 maanjäristyksen jälkeen. Hän edistää muun muassa naisten oikeuksia, naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä, ihmiskaupan torjuntaa ja syöpätietoisuutta.