Meksikon huumesota
| Meksikon huumesota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Huumeiden vastaista sotaa | |||||||
 Meksikon sotilaat jäljittämässä rikollisia vuonna 2010. | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Tukijat: | |||||||
Meksikon huumesota on aseellinen konflikti, jota käyvät keskenään kilpailevat huumekartellit ja Meksikon asevoimat.
Huumesotaan on liittynyt yhä enemmän kartellien tekemiä murhia ja joukkomurhia. Nämä ovat tehneet Meksikosta yhden maailman vaarallisimmista maista. Vuonna 2017 ainoastaan Syyriassa surmattiin enemmän ihmisiä kuin Meksikossa.
Kartellit kiristävät suojelurahoja sekä lahjovat ja pelottelevat viranomaisia. Monet kartellien jäsenet ovat entisiä viranomaisia. Paikalliset viranomaiset, sotilaat ja poliisi ovat monesti kartellien lahjomia, tekevät yhteistyötä kartellien kanssa ja hyötyvät itse huumekaupasta.[3] Meksikoon on syntynyt "narcocultura", joissa huumekauppaa kuvataan lauluissa ja TV-ohjelmissa.[4]
Meksikon huumekartellien asema vahvistui, kun Kolumbian huumekauppa luhistui 1990-luvulla[5]. Meksikolaiset kartellit valvovat pääosaa Yhdysvaltain huumekaupasta. Huumekartellit pyrkivät sodassa kaappaamaan toistensa salakuljetusreittejä väkivalloin. Huumekartellit taistelivat keskenään jo 1990-luvulla, mutta nykyisen laajuiseksi kartellien välinen sota leimahti vuonna 2000.
Kun Meksikon presidentti Felipe Calderón julisti vuonna 2006 huumeiden vastaisen sodan, armeija alkoi toimia muun muassa merijalkaväen avulla kartelleja vastaan. Tällöin tilastoidut huumesotakuolemat lisääntyivät räjähdysmäisesti ja ovat kasvaneet sen jälkeen vuosi vuodelta. Hallitus sanoi, että huumekartellit yrittävät saada Meksikon hallintaansa. Huumekartellien johtohahmojen pidätykset ovat toistaiseksi lisänneet, eivätkä vähentäneet väkivaltaa Meksikossa.
Meksikon huumekartellit ovat alkaneet salakuljettaa käteistä huumerahaa kuorma-autoissa Yhdysvalloista Meksikoon, koska Yhdysvaltain viranomaiset ovat alkaneet valvoa elektronisen rahan siirtoa entistä tehokkaammin.[6] Meksikon presidentti pyysi Yhdysvalloilta apua kartellien vastaisessa sodassa. Meksikon huumesodan uskottiin olevan oire siitä, että viranomaiset olivat häviämässä huumeiden vastaisen taistelun laajalti koko Latinalaisessa Amerikassa.
Meksikon huumekauppa
Meksiko on merkittävä huumeiden tuotanto- ja kauttakulkumaa. Sen kautta toimitetaan Yhdysvaltoihin valtaosa ulkomaisesta marihuanasta ja metamfetamiinista.[7] Meksikon kautta kulkee myös valtaosa heroiinista vaikka maassa ei tuoteta sitä merkittävästi.[7][8]
Meksikon huumekartellit hallitsevat pääosin huumeiden tukkukauppaa Yhdysvalloissa.[7] Arviot huumeiden tukkukaupan vuotuisesta arvosta vaihtelevat 13,6 miljardista 48,4 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Yhdysvaltain viranomaisten tiukentuneen tilisiirtojen valvonnan myötä huumeiden välittäjät salakuljettavat yhä enemmän huumerahoja takaisin Meksikoon autoissa ja rekoissa.[6]
Kartellien synty
1980-luvulla Kolumbian huumekartellit veivät runsaasti kokaiinia Yhdysvaltoihin. Meksikossa oli jo pitkään tuotettu laittomasti heroiinia ja kannabista. Marihuana-kaupan synnytti Meksikoon 1960-luvulla Sinaloassa toiminut Pedro Avilés Pérez, joka loi muun muassa ilmasalakuljetuksen. Näin maassa oli valmis kasvualusta kokaiinikaupallekin.
Kokaiinikauppa siirtyi Meksikoon, kun Yhdysvaltain viranomaiset toimivat Etelä-Floridassa ja Karibialla huumeiden salakuljettajia vastaan. Meksikolaiset rikolliset loivat maahan kauttakulkureittejä, ja hyötyivät Kolumbian huumekaupasta ottamalla kuljetusmaksuja. 1980-luvulla Meksikon huumesalakuljetusta johti Miguel Ángel Félix Gallardo, jolla oli yhteys Kolumbian Pablo Escobarin johtamaan Medellínin kartelliin.
Peter Dale Scottin mukaan Gallardon johtama Guadalajaran huumekartelli oli voimakas, koska sillä oli turvallisuuspalvelun tuki ja Yhdysvaltain huumeviranomaiset katsoivat kartellin toimia sormien läpi. Gallardon ohjaamalla kartellilla oli yhteys turvallisuuspalvelu DFS:ään, jonka päällikköä Miguel Nassar (tai Nazar) Haroa CIA tuki.[9] Gallardo jakoi vuoden 1987 jälkeen ryhmänsä eri salakuljetusreittejä hallitseviin erillisiin alaosastoihin lähinnä vaikeuttaakseen poliisin vastatoimia.[10] Meksikon ”kokaiinikeisari” Gallardo pidätettiin vuonna 1989.
Gallardon luomista alaosastoista tuli täysin itsenäisiä kartelleja, jotka alkoivat taistella keskenään salakuljetusreiteistä. Kun Kolumbian huumekartellit kukistuivat, Meksikon kartelleista tuli näiden korvaajia 1990-luvun puolivälissä. Huumesodassa oli tauko 1990-luvun lopulla. Meksikon hallitus yhdisti monta erilaista poliisiorganisaatiota liittovaltion poliisiksi tehostaakseen juuri huumekartellien vastaista toimintaa.Kartellien välinen väkivaltainen kamppailu paheni vuoden 2000 tienoilla.
Vuonna 2000 presidentti Vicente Fox lähetti sotilaita Texasin rajalla sijaitsevaan Nuevo Laredoon pidättämään huumerikollisia. Väkivalta alkoi kiihtyä, kun viranomaiset pidättivät Osiel Cárdenasin, joka johti Gulf-kartellia (Cartel del Golfo). Tämän jälkeen Sinaloan kartelli yritti kaapata tämän kartellin salakuljetusreitit. Seuraava sytyke huumekartellien väliselle sodalle oli se, että eräs vanki ampui La Palman erikoisturvallisessa vankilassa Arturo Guzmán Loeran, jonka veli oli Sinaloan kartellin johtaja Joaquín ”El Chapo” Guzmán[11].
Kartellien toiminta
Huumekaupan lisäksi kartellit harjoittavat asekauppaa, lahjontaa, kiristystä, sieppauksia, prostituutiota ja pakkotyövoiman käyttöä. Erityisesti kartellit tunnetaan joukkomurhista. Yleensä niiden uhrit ovat kilpailevan kartellin jäseniä.
Kartellit ja korruptio
Meksiko on keskimääräistä korruptoituneempi maa.[12] Tämä on antanut huumekartelleile mahdollisuuden soluttautua yhteiskuntaan.[13]
Meksikon kartellit olivat jo PRI:n valtakaudella yhteistyössä monien paikallisten viranomaisten kanssa. Kuvernöörit ja pormestarit saivat huumekaupasta oman osansa. Poliisi edisti huumekauppaa, eikä jarruttanut sitä. Huumekaupasta hyötyneet sijoittivat sen voitot erilaisiin laillisiin sijoituskohteisiin.[14][15]
Meksikon kartellit uhkaavat tappamisella ja lahjovat. Meksikon hallitus erotti satoja tullivirkailijoita[16] ja poliiseja vuosina 2009–2010, koska heitä epäiltiin huumerikollisten lahjomiksi. Sinaloan kartellin katsottiin laajalti soluttaneen ja/tai korruptoineen Meksikon hallinnon ja poliisin.[17][18]
Meksikon poliisi oli 2000-luvulla heikosti koulutettu, varustettu sekä alipalkattu. Siksi se oli hyvin altis huumerikollisten korruptiolle.[19][20] Kun tuntematon tappaja murhasi epäiltyjä kartellien ja paikallisviranomaisten kytköksiä tutkineen toimittajan Regina Martinezin, poliisi sotki murhatutkimukset ja syytön joutui pitkäksi ajaksi vankilaan.[21]
Huumekartelleissa toimii entisiä poliiseja. Raakoja murhia tekevä Gulf-kartellin alainen Los Zetas -tapporyhmä koostuu muun muassa karanneista erikoisjoukkojen jäsenistä. 2010-luvulla korruptio lisääntyi Meksikossa[22].
Väkivalta
Meksikon huumesodassa kuolleiden suuret määrät selittyvät maan väkiluvulla. Meksikossa on silti ollut historiansa aikana paljon väkivaltaa. 30-luku oli nykyistäkin väkivaltaisempi. Mutta vuosina1997-2007 maa oli rauhallisempi, murhia jopa vain 9,3 asukasta sataa tuhatta kohden. Huumesota nosti luvun yli kaksinkertaiseksi. Yhä monessa Etelä-Amerikan maassa murhataan ihmisiä enemmän kuin Meksikossa suhteessa väkilukuun[23].
Kartellit taistelevat salakuljetusreittien hallinnasta.[24][25][26] Kun kartellien välinen väkivalta lisääntyi, presidentti Calderón julisti joulukuussa 2006 huumeiden vastaisen sodan ja käski poliisin ja armeijan hyökkäämään Michoacánin huumekartellin kimppuun. Kartellit kostivat hyökkäämällä armeijan, poliisin ja siviilienkin kimppuun[27] muun muassa asein ja pommi-iskuin. Suora toiminta lisäsi kuolemaan johtavan väkivallan[28] muutamassa vuodessa valtavaksi ongelmaksi. Kartellit surmasivat toistensa jäseniä ja hallituksen edustajia. Kartellien välinen sota ajoi ihmisiä pakoon, koska kartellit saattoivat hyökätä pienelle paikkakunnalle tuhoten rakennuksia ja surmaten ihmisiä.[29]
Tijuanan ja Meksikonlahden kartellin johtohenkilöiden pidätykset lisäsivät väkivaltaisuuksia. Väkivallan kasvaminen jonkun kartellin johtajan pidätyksen takia johtuu muun muassa siitä, että kilpailevat kartellit pyrkivät täyttämään huumekauppaketjuun syntynyttä tyhjiötä.
Eniten huumeväkivallan uhreja oli pohjoisessa Chihuahuassa ja eteläisessä Guerrerossa. Pääkaupunki México oli rauhallinen. Myös hallituksen joukot rikkoivat toimissaan lakia ja ihmisoikeuksia. Jotkut kriitikot jopa syyttivät hallitusta siitä, että ne käyttävät huumesotaa poliittisesti hyväkseen pönkittääkseen valtaansa.[30] Meksikon hallituksen mukaan huumesodassa kuoli elokuuhun 2010 mennessä 28 000[31] ihmistä presidentti Felipe Calderónin julistettua sodan huumekartelleja vastaan joulukuussa 2006.[32] Suurin osa kuolleista sai surmansa huumejengien välisissä yhteenotoissa. Huumejengeillä on omat ”likaisen työn” ryhmänsä, jotka hoitavat ihmisten pelottelun ja viranomaisten vaimentamisen muun muassa tappamalla.[33] Rikollisten lisäksi myös heitä vastaan taistelevat poliisi ja armeija tappavat, kiduttavat ja pahoinpitelevät ihmisiä.[34][35]
Huumesodan laajeneminen
Vuonna 2006 rekisteröitiin 62 murhaa mutta vuonna 2007 jo 2 837.[36] Huumeväkivalta laajeni kuolemilla mitattuna noin viisinkertaiseksi vuosien 2007–2010 välillä.[37] Syksyllä 2010 Meksikon hallitus näytti saavuttaneen joitakin tuloksia taistelussa kartelleja vastaan huolimatta siitä, että väkivalta kiihtyi. Hallitus oli onnistunut surmaamaan muutamia merkittäviä kartellien johtajia.[38]
Meksikon merijalkaväki surmasi 6. marraskuuta 2010 Ezequiel Cardenasin, ”Tony Tormentan”, erään merkittävimmistä huumejoukkioiden johtajista tulitaistelussa lähellä Yhdysvaltain rajaa.[39][40] Kesäkuussa 2011 poliisi pidätti Jose de Jesus Mendezin, joka oli johtanut La Familiaa, erästä Meksikon väkivaltaisimmista huumekartelleista.[41] Syyskuussa 2011 huumejengiläiset polttivat erään pelikasinon luultavasti siksi, että sen omistaja oli kieltäytynyt maksamasta suojelurahoja. Vaikka jengiläisten tarkoituksena oli vain aiheuttaa taloudellista tappiota, palossa kuoli neljäkymmentä ihmistä. Tämä oli selvä merkki siitä, ettei Meksikon keskiluokkakaan ollut enää turvassa viranomaisten ja huumekartellien välisessä sisällissodassa.
Meksikon presidentti Calderón pyysi Yhdysvalloilta apua[42], koska hallitus ei hallinnut tilannetta maassa. Yhdysvaltain presidenttiehdokas Rick Perry sanoi, että jos hänestä tulee presidentti, Yhdysvallat lähettää maahan joukkoja.[43] Väkivalta huipentui vuonna 2011, jolloin virallisten tilastojen mukaan huumesodassa kuoli noin 22 700 ihmistä. Vaikka murhien määrä tämän jälkeen hieman vähenikin, se pysyi seuraavina vuosina yhä korkeana.[44][45]
Sota jatkuu
Vuonna 2012 valtaan nousi PRI-taustainen presidentti Enrique Nieto, jonka toivottiin tuovan helpotusta huumesotaan. Nieto pyrki vähentämään väkivaltaa talouskasvua lisäämällä eikä pidättämään huumepomoja, mikä oli kiihdyttänyt huumesotaa[46]. Mutta väkivalta pysyi samana tai kasvoi[47]. Lisäksi Nieton hallintoa pidettiin yleisesti korruptoituneena.
Vuonna 2013 syntyi huumekartellia vastaan Etelä-Meksikossa laittomia itsepuolustusryhmiä. Näiden ongelmia olivat muun muassa keskinäiset välienselvittelyt ja aseiden puute. Pian osa sulautui Meksikon armeijaan, osa muuttui huumerikollisten ryhmiksi. Poliisi pidätti itsepuolustusryhmien johtajat.lähde?
Vuoden 2014 puolivälistä vuoden 2015 puoliväliin kuoli noin 19 700 ihmistä, joista suurin osa miehiä.[48] Väkivallan väheneminen saattoi johtua siitä, että kartellit välttivät hyökkäämästä armeijan kimppuun kostohyökkäysten pelossa.[49] Taistelu kartelleja vastaan vie joidenkin mukaan vuosia,[38] luultavasti kauemmin.
Vuonna 2017 maassa kuoli virallisten tietojen mukaan kaikissa murhissa 29 168 ihmistä. Tämä oli enemmän kuin murhien aiempana huippuvuonna 2011. Nyt kuoli 20,5 ihmistä 10 000 asukasta kohden.[50] Tämän mukaan Meksiko olisi ollut Syyrian jälkeen maailman 2. vaarallisin maa.[51]
Meksikon presidentiksi valittiin vuonna 2018 Andrés Manuel López Obrador, joka pyrki pehmentämään huumesotaa: vähemmän kartellien vastaista väkivaltaa, enemmän sosiaaliohjelmia. Toisaalta Obrador hyväksyi kansalliskaartin luomisen[52].
Vuonna 2019 poliisi yritti pidättää Sinaloan kartellin johtajana pidetyn "El Chapon" pojan Ovidio Guzmán Lópezin[53]. Kaduilla kävelleitä poliiseja kohti alettiin ampua eräästä talosta. Poliisit rynnäköivät sisään ja löysivät Ovidion[54].
Culiacánin kaupungissa majaansa pitäneet rikolliset saartoivat Ovidion pidättäneet poliisit. Kartellin asemiehet aiheuttivat kaupungissa mellakoita, vapauttivat vankeja, hyökkäsivät konekiväärein poliiseja ja armeijaa vastaan, vangitsivat sotilaita sekä uhkailivat sotilaiden perheenjäseniä[55][56]. Ainakin kaksi kuoli ja kymmeniä loukkaantui. Haluten välttää kuolonuhreja viranomaiset vapauttivat Guzmanin[57][58][59]. Monet Meksikossa katsoivat, että hallitus antoi Culiacánissa liikaa periksi rikollisille.[60][61]
Vuonna 2020 Meksiko oli toimittajille maailman vaarallisin maa.[62] Journalisteja surmattiin maassa eniten vuosikymmeneen.[63] 19 toimittajaa surmattiin tuona vuonna.[64] Kesäkuussa 2020 Jaliscon kartelli surmasi liittovaltion tuomarin ja yritti tappaa Mexico Cityn poliisipäällikön.Tämä oli kartellin vastaus maaliskuisiin ratsioihin.[65]
Lähteet
- Lunde, Paul: Järjestäytynyt rikollisuus. (Organized crime: An inside guide to the worlds’ most successful industry). Suomentanut Taina Nieminen. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6637-8.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meksikon huumesota Wikimedia Commonsissa
