Mengistu Haile Mariam
Mengistu Haile Mariam, myös Marx Mengistu Haile Mariam[1] (s. 21. toukokuuta 1937) oli Etiopiaa johtaneen marxilaisen sotilasjuntan Dergin huomattavimpia upseereita ja Etiopian demokraattisen kansantasavallan presidentti 1977–1991. Hänet todettiin vuonna 2007 syylliseksi kansanmurhaan ja tuomittiin poissaolevana elinkautiseen vankeusrangaistukseen, jonka Etiopian korkein oikeus muutti vuonna 2008 kuolemantuomioksi.[2] Mengistu on välttänyt oikeuden asumalla Zimbabwessa, jonne hän pakeni Etiopiasta 1991.
| Mengistu Haile Mariam | |
|---|---|
 | |
| Dergin puhemies ja Etiopian valtion päämies | |
| Edeltäjä | Tafari Benti |
| Etiopian presidentti | |
| Edeltäjä | Tesfaye Gebre Kidan |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. toukokuuta 1937 Addis Abeba, Etiopia |
| Tiedot | |
| Puolue | Etiopian työväenpuolue |
Varhaisnuoruus
Mengistun varhaisvaiheista tiedetään varsin vähän. Hän syntyi 1937 Addis Abebassa, Etiopiassa. Hänen äitinsä oli palvelijatar alhaiseen aatelistoon kuuluneen Dejazmach Kebbede Tesseman kotitaloudessa ja isänsä entinen orja, joka kuului shewalaiselle maanomistajalle Afenegus Eshete Gedalle. Mengistu sai lapsena kärsiä tummasta ihonväristään ja negridisistä piirteistään, koska tumma oli konsoheimon ihonväri. Etiopian luokkayhteiskunnassa vaalea ihonväri oli eliitin ominaisuus.
Valtaannousu
Mengistu sai sotilaskoulutuksen lähellä Addis Abebaa sijaitsevassa Holettan sotilaskoulussa, josta valmistui 1966, ja jatkokoulutuksen Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa ollessaan Mengistu opiskeli myös Marylandin yliopistossa. Siellä ollessaan hän läheni maan mustien kansalaisoikeusliikettä. Hän palasi Etiopiaan 1971. Ennen liittymistään sotilasjunttaan hän oli arvoltaan majuri.[3]
Vuodesta 1930 Etiopiaa hallinnut keisari Haile Selassie kukistui vuonna 1974 sotilaskaappauksessa, jonka toteutti keisarin itsensä perustama sotilasneuvosto Derg. Dergin alkuperäinen tehtävä oli ollut rauhoittaa nälänhädän vuoksi sekasortoon joutunut maa. Mengistu oli yksi kaappaukseen osallistuneen Dergin sotilaista. Hän nousi maan johtoon juntan sisäisessä valtataistelussa vuonna 1977 ja keskitti lopulta lähes kaiken vallan itselleen. Matkalla huipulle Mengistu raivasi tieltään useita puoluetovereitaan.[3] Mengistun johdolla maa siirtyi nopeasti feodalismista sosialismiin ja hakeutui läheisiin suhteisiin Neuvostoliiton ja Kuuban kanssa. Mengistu valittiin myös maan presidentiksi 1987.
Punainen terrori
Mengistu organisoi kaupunkien ja maaseudun väestön puolustuskomiteoiksi (Kebele), jotka taistelivat vastavallankumouksellisuutta vastaan. Kebelen avulla Mengistu toteutti vuosina 1977–1978 Etiopiassa laajamittaisia puhdistuksia, jotka tunnettiin "punaisena terrorina". Etiopian ihmisoikeustilanne oli kuitenkin huono koko Mengistun hallinnon ajan. Terrorin todellisten uhrien määrän arvioiminen on vaikeata, sillä maassa käytiin sotaa ja kuivuus aiheutti vakavia ongelmia maataloudelle. Aliravitsemus vaati paljon kuolonuhreja. Mengistu poikkesi useimmista despooteista siten, että hän riisti hengen omin käsin useilta vastustajiltaan, mitä hän perusteli välttämättömyydellä ”ruokkia vallankumousta verellä” [4] ja ”johtamisena esimerkkiä näyttäen”. [5]
Hallinto
Mengistun valtakaudella Etiopiaa johti periaatteessa Etiopian työväenpuolue, mutta todellisuudessa valta oli Mengistun johtamalla juntalla.
Etiopiaan aiemmin liitetyt somalien asuttama Ogaden ja Eritrea kapinoivat ja pyrkivät itsenäistymään. Ogadenin kansanvapautusliikettä avustivat Somalian joukot. Neuvostoliiton ja Kuuban aseavulla Mengistu pysyi kuitenkin vallassa. Maahan virtasi Neuvostoliitosta 10–18 miljardin Yhdysvaltojen dollarin arvosta aseapua, jolla Mengistu loi mustan Afrikan suurimman armeijan.
Vuonna 1984 maan bruttokansantuotteesta sotilasmenojen osuus ylitti 60 prosenttia. Etiopiassa koettiin satojatuhansia uhreja vaatinut nälänhätä vuosina 1984–1985. 1980-luvun runsaan kehitysavun Mengistu kanavoi suurelta osin sotilas- ja ylellisyysmenoihin. Riippumattomien avustusjärjestöjen toimintaa hankaloitettiin Etiopiassa. Lääkärit ilman rajoja -järjestö karkotettiin maasta 1985, mutta sen sallittiin palata, kun Yhdysvallat uhkasi lopettavansa humanitaarisen avun. [6] Kuivuudella perusteltiin myös pohjoisesta hedelmällisempään etelään tehtyjä väestön pakkosiirtoja, joilla heikennettiin vastarintaliikkeiden tukipohjaa.
Etiopiasta tuli uuden perustuslain myötä 1987 sosialistinen kansantasavalta ja Mengistusta siviilipresidentti.
1980-luvun lopulla kapinointi Mengistun hallintoa vastaan voimistui erityisesti Eritreassa ja Tigressä. Eritrean kansanvapautusrintama ja Tigrén kansanvapaustusrintama valtasivat Tigrén helmikuussa 1989, mikä oli hallituksen ensimmäinen merkittävä tappio. Sen jälkeen Mengistua vastaan tehtiin vallankaappausyritys, joka johti armeijan johdon puhdistuksiin.
Viimeisetkin Neuvostoliiton neuvonantajat vetäytyivät maasta maaliskuussa 1990. Sen jälkeen Mengistu yritti vielä pysyä vallassa julistamalla yleisen asevelvollisuuden ja vahvistamalla taloutta aiempaa vapaamielisemmillä uudistuksilla. Eri kapinallisjärjestöjen muodostaman ja Meles Zenawin johtaman Etiopian kansojen vallankumouksellisen demokraattisen rintaman joukkojen lähestyessä Addis Abebaa Mengistu päästettiin Yhdysvaltojen myötävaikutuksella lähtemään 21. toukokuuta 1991 maanpakoon Zimbabween, missä presidentti Robert Mugabe myönsi hänelle turvapaikan. Tarkoituksena oli säästää pääkaupunki verenvuodatukselta.[7]
Maanpaossa
Mengistu oli vuodesta 1991 Zimbabwessa. Zimbabwesta kerrotaan hänelle myönnetyn turvapaikka ”humanitaarisista syistä”. Hän asettui asumaan vartioituun huvilaan Hararen vauraaseen Gunhillin kaupunginosaan. [8] Mengistun elämästä Zimbabwessa tiedetään vain vähän ja hänet nähdään harvoin julkisuudessa. Vuonna 1995 hänen henkivartijansa ja poliisin turvamiehet estivät etiopialaisen miehen tekemän murhayrityksen. [9] Hän on poistunut maasta vain kerran – vuonna 1999 Etelä-Afrikkaan, jossa hän kävi hoidattamassa terveyttään Johannesburgissa. Hän palasi Zimbabween ennen kuin Etiopian vaatima palautusprosessi oli ehtinyt käynnistyä. [10] Heinäkuussa 2006 hänen kerrottiin muuttaneen Karibaan Sambian rajalle syrjäiseen paikkaan turvallisuussyistä. [11]
Oikeudenkäynti
Etiopialainen oikeusistuin tuomitsi joulukuussa 2006 Mengistun poissaolevana syylliseksi kansanmurhaan. [12] Mengistu on kiistänyt hänet tuominneen oikeusistuimen tuomiovallan väittäen sitä "palkkasoturien ja siirtomaavalloittajien johtamaksi". [13] Tammikuussa 2007 etiopialainen oikeusistuin langetti Mengistulle elinkautisen vankeustuomion. [14] Zimbabwe on kieltäytynyt luovuttamasta häntä takaisin Etiopiaan.
Kansainväliset tunnustukset
- Vuonna 1978 Maailman rauhanneuvosto myönsi Mengistulle Joliot-Curie-rauhanmitalin kultaisena versiona.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- Ethiopian Dictator Mengistu Haile Mariam (HRW)
- Profile: Mengistu Haile Mariam (BBC)
- Mengistu found guilty of genocide (BBC 12.12.2006)
- Guilty of genocide: the leader who unleashed a 'Red Terror' on Africa (Times)
- Mengistu defends 'Red Terror' (BBC 28.12.1999)
- Russian & East German Documents on Ethiopia and the Horn of Africa, 1977-78
- A U.S. Strategy to Foster Human Rights in Ethiopia (1989) (Arkistoitu – Internet Archive)