Merisinappi

putkilokasvilaji

Merisinappi eli euroopanmerisinappi (Cakile maritima) on ristikukkaiskasvi, joka kuuluu merisinappien (Cakile) sukuun. Yksivuotinen merisinappi kasvaa hiekkaisilla merenrannoilla.[2] Merisinappi on Hangon nimikkokasvi.[3]

Merisinappi
Cakile maritima
Cakile maritima
Tieteellinen luokittelu
Kunta:Kasvit Plantae
Alakunta:Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:Brassicales
Heimo:Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku:Merisinapit Cakile
Laji:maritima
Kaksiosainen nimi

Cakile maritima
Scop.[1]

Merisinapin levinneisyys
Merisinapin levinneisyys
Katso myös

  Merisinappi Wikispeciesissä
  Merisinappi Commonsissa

Kuvaus

Varsi ja lehdet

Merisinappi kasvaa noin 15–40 senttimetriä korkeaksi. Sen varret ovat kohenevia, paljaita ja yleensä tyvestä haarovia. Lehdet ovat kierteisesti, pariliuskaiset. Tasasoukkien liuskojen leveys on noin 1–2 millimetriä.[2][4]

Kukat 

Kukkien teriöt sinertävänpunaisia tai miltei valkoisia. Noin 6–10 millimetriä pitkiä terälehtiä neljä niin kuin myös verholehtiä. Heteitä kuusi, kaksi lyhyttä ja neljä pitkää. Emiö yhdyslehtinen missä yksi vartalo ja yksi luotti. Kukinto on terttu.[2]

Hedelmä 

Hedelmät ovat lituja, jossa on kaksi siementä. Litu on puikean suikea, särmikäs ja tylpähkö. Pituus noin 1,5–2 senttimetriä. Lituperä on noin 7 millimetriä pitkä. Hedelmän ylempi osa irtoaa aallokossa ja kulkeutuu uusille kasvupaikoille, alempi lituosa jää vanhalle kasvupaikalle varmistamaan lajin säilymisen.[2][4]

Kasvupaikat ja levinneisyys 

Merisinappi kasvaa merenrantahietikoilla tai sorarannoilla, etenkin kasvijätekasoilla esimerkiksi rakkoleväkasoissa. Merisinappi on vaihteleva laji, jolla on useita alalajeja. Suomen rannoilla kasvaa myös sen alalaji liuskamerisinappi (Cakile maritima subsp. baltica), joka on Itämeren rannoilla endeeminen kasvi. Merisinappi on pioneerilaji, jonka juuristo sitoo irtonaista hiekkaa.[2][4]

Suomessa Selkämeren rannikolla merenkurkkuun asti, Perämerellä se on harvinaisempi, Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.[2][5] Muualla sitä tavataan rannikoilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa.[6]

Kuvia

Lähteet

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, s. 169. 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Moen, Jan & Modie, Peter: Pohjolan kukat, s. 524–535. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5.

Viitteet

Aiheesta muualla

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.