Merkilliset kirjoitukset
Merkilliset kirjoitukset on S. Albert Kivisen kirja, johon on koottu novelleja, H. P. Lovecraftin elämää ja Cthulhu-tarustoa käsittelevä artikkeli sekä filosofisia esseitä. Ensimmäinen painos ilmestyi 1990 ja laajennettu laitos 2006.
| Merkilliset kirjoitukset | |
|---|---|
 | |
| Kirjailija | S. Albert Kivinen |
| Kansitaiteilija | Kari T. Leppänen |
| Kieli | suomi |
| Genre | novellikirjallisuus, elämäkerta, essee, filosofia |
| Kustantaja | Pirkanmaan kirjapaino ja lehtikustannus (1. laitos) Siniplaneetta Oy (2. laitos) |
| Julkaistu | 1990 (1. laitos) 2006 (2. laitos) |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 258 (1. laitos) |
| ISBN | 951-8931-02-X |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta | |
Sisältö
- I Novelleja H. P. Lovecraftin tyyliin
- Tuulta tallova itikka
- Keskiyön mato Ikaalisissa
- Cthulhun suojatti
- Miekka hevoselle (vain 2. laitoksessa)
- Puhu pukille (vain 2. laitoksessa)
- II H. P. Lovecraft ja Cthulhun tarusto
- III Obliteskentteja novelleja
- Töölön mysteeri
- Matka vanhan viisaan miehen luo
- Oblitescentian neljä kuvaelmaa
- IV Pöytätanssin oudot kuviot
- Pöytätanssin oudot kuviot
- Edellisen julkaisematon lisäpöytäkirja
- V Filosofiaa
- Okemaattisesta ihmiskäsityksestä
- Mentaalisista akteista ja mentaalisista tapahtumista, sisämaailman olemassaolon todistus
- ”...opineerata nukkuvansa”
Vastaanotto
Aikakoneen P. A. Manninen arvosteli ensimmäisen laitoksen tuoreeltaan. Manninen pitää avausnovellia ”Tuulta tallova itikka” pettymyksenä, mutta ”Keskiyön mato Ikaalisissa” on erinomainen kertomus joka kestää monta lukukertaa. Aiemmin julkaisematon ”Cthulhun suojatti” tarjoilee ”lovecraftilaista runollista hulluutta” ja ”saattaisi jopa olla kaunein koskaan kirjoitettu suomalainen kauhunovelli”. Parapsykologiaa käsittelevät ”Obliteskentit novellit” ja ”Pöytätanssin oudot kuviot” ovat ongelmallisempia. Kokoelman viimeisen osan filosofisten artikkelien kielenkäyttö on ”jopa teoreettisen filosofian kielenkäytöksi vaikeatajuista”, ja ”onkin syytä ihmetellä, kuinka monet kirjan lukijoista yleensä ovat kykeneväisiä tämän loppuosan lukemaan.”[1]