Metropolitan (elokuva)
Metropolitan on Whit Stillmanin käsikirjoittama, tuottama ja ohjaama yhdysvaltalainen draamakomedia vuodelta 1990. Niukalla rahoituksella syntyneen esikoiselokuvansa myötä Stillman oli vuonna 1990 ehdolla parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajaksi. Elokuva on tapakomedia, joka kertoo New Yorkin Manhattanin rikkaiden perheiden nuorista.[1]
| Metropolitan | |
|---|---|
 | |
| Ohjaaja | Whit Stillman |
| Käsikirjoittaja | Whit Stillman |
| Tuottaja | Whit Stillman |
| Säveltäjä |
|
| Kuvaaja | John Thomas III |
| Leikkaaja | Christopher Tellefsen |
| Pääosat |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | New Line Cinema Netflix |
| Ensi-ilta | 1990 |
| Kesto | 98 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni
Vasemmistofilosofi Charles Fourieria ihaileva, Princetonissa opiskeleva keskiluokkainen Tom Townsend tutustuu puolivahingossa Manhattanin yläluokan nuorten sisäänlämpiävään seurapiiriin, joka kutsuu itseään termillä urban haute bourgeoisie (UHB), ”urbaani huippuporvaristo”. Hän ostaa suositusten mukaisen smokin ja frakin ja alkaa hämmentää seurueen kuvioita nuorten naisten seuralaisena monissa joulunajan perinteisissä ”debytanttijuhlissa” (debutante balls), joissa neitosia tutustutetaan ensi kerran seurapiireihin.[1]
Rooleissa
| Carolyn Farina | … | Audrey Rouget |
| Edward Clements | … | Tom Townsend |
| Christopher Eigeman | … | Nick Smith |
| Taylor Nichols | … | Charlie Black |
| Allison Parisi | … | Jane Clark |
Tuotanto
Stillman on itsekin peräisin Yhdysvaltojen yläluokasta, mutta rahoittaakseen esikoiselokuvansa hän joutui muun muassa myymään omistusasuntonsa. Elokuvan budjetti oli noin 250 000 Yhdysvaltain dollaria, mikä saatiin takaisin lipputuloina yli kymmenkertaisesti.[2]
Sopivan näköisten näyttelijöiden löytämiseksi roolituksessa käytiin eri lähteiden mukaan 500 tai jopa tuhatkunta ihmistä[1][2]. Monille tämä oli heidän ensimmäinen ja viimeinen elokuvaroolinsa, mutta Chris Eigemanista tuli Stillmanin myöhempienkin elokuvien vakionäyttelijä[3].
Elokuva kuvattiin Super 16 -filmille ja siirrettiin sitten 35 millimetrin filmille. Ulkokohtaukset kuvattiin vallitsevassa valossa, koska valaisuun ei ollut rahaa.[2]
Elokuvaa tehtiin paljolti ylellisiksi lavastetuissa tavallisissa newyorkilaiskodeissa, muun muassa joidenkin näyttelijöiden vanhempien luona. Ulkokuvissa käytettiin hienoissa osoitteissa sijaitsevien rakennusten sisäänkäyntejä ilmaiseksi niiden ovivahtimestarien luvalla. Iltapukuja saatiin lahjoituksena seurapiirinaisilta ja miesten pukuja eräästä herrainvaatehtimosta, jossa myös kuvattiin kohtaus Tomin vaatteiden ostosta.[2]
Vastaanotto
Film Independent Spirit Awards -gaalassa Metropolitan palkittiin parhaana esikoiselokuvana, ja New York Film Critics Circle palkitsi Stillmanin parhaan esikoiselokuvan ohjaajana. Stillman oli ehdolla parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajaksi.[3]
Metropolitan sai persoonallisuutensa ja harvinaisen aihevalintansa ansiosta suopeita kritiikkejä ja toi pikkubudjettinsa moninkertaisina takaisin lippuluukuilla. Stillman sai tuotantosopimuksen Castle Rock Pictures -yhtiöltä ja teki sille kaksi seuraavaa elokuvaansa Barcelona (1994) ja The Last Days of Disco (1998).[3]
Helsingin Sanomien Mikael Fränti luonnehti televisioesityksen alla 1995 Metropolitania tekijänsä näköiseksi, aistillisesti kuvatuksi ja ironista dialogia käyttäväksi nykyajan tarinaksi, jolle 1930-luvun tyylinen musiikki tuo vieraannuttavaa vaikutusta.[1] Saman lehden Helena Ylänen näki Metropolitanin tuoreeltaan Cannesissa 1990: ”Stillman on pienimuotoisen esitysmuodon taitaja, joka rakentelee ilmeikkäitä pieniä kohtauksia ja hahmottelee kevyesti perhosen kaltaisia henkilöitään. Hänellä on yläluokan kuvaajalle välttämätöntä ironian tajua.”[4]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Metropolitanin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[5]