Michael Joly
Michael Joly (s. 5. toukokuuta 1995 Gatineau, Quebec, Kanada) on kanadalais-alankomaalainen[1] jääkiekkoilija, joka pelaa Sveitsin National Leaguen HC Luganossa. Hän on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä.[4]
| Michael Joly | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. toukokuuta 1995 Gatineau, QC, Kanada |
| Kansalaisuus |  Kanada Alankomaat[1] |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Mike,[2] Holy Joly[3] |
| Pelipaikka | oikea laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 79 kg |
| Seura | |
| Seura | HC Lugano |
| Sarja | National League |
| Pelinumero | 88 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2021– |
| Aik. seurat | Hartford Wolf Pack (AHL) Greenville Swamp Rabbits (ECHL) San Antonio Rampage (AHL) Colorado Eagles (ECHL/AHL) Wheeling Nailers (ECHL) Orlando Solar Bears (ECHL) Wilkes-Barre/Scranton Penguins (AHL) HPK (SML) |
Ura
Seuraura
Junioriura
Joly pelasi kauden 2010–2011 pääasiassa QMEAA-sarjaa Outaouais Intrépide Espoirin joukkueessa, jonka jälkeen Granby Inouk varasi hänet 50. pelaajana QJHL:n varaustilaisuudessa 2011.[5] Kauden 2011–2012 Joly pelasi QMAAA-sarjaa Gatineau L’Intrépidessa,[4] jonka sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin hän voitti tehoilla 25+23=48.[6] Joly jakoi koko sarjan maalipörssin kahdeksannen sijan kolmen muun pelaajan kanssa.[7]
Rimouski Océanic varasi Jolyn 159. pelaajana QMJHL:n varaustilaisuudessa 2012. Hän siirtyi joukkueeseen kaudeksi 2012–2013, jolloin Jolyn pelasi tulokaskautensa aikana 50 runkosarjaottelua tehopistein 11+18=29 ja kuusi playoff-ottelua ilman tehopisteitä.[4] Kaudella 2013–2014 hän oli tehoilla 44+30=74 Océanicin paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Anthony DeLucan jälkeen. Joly sijoittui koko QMJHL:n maalipörssissä kuudenneksi.[8] Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +42. Myös pudotuspeleissä Joly oli Océanicin paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan.[9]
Kaudella 2014–2015 Joly oli tehoilla 26+19=45 Océanicin neljänneksi paras pistemies. Pudotuspeleissä hän oli 12 osumallaan joukkueen paras maalintekijä Chris Clappertonin kanssa.[10] Joly eteni Océanicin kanssa aina President’s Cup -finaaleihin saakka. Lopulta finaalisarjan seitsemännessä ottelussa 18. toukokuuta 2016 kotona Quebec Rempartsia vastaan hän ratkaisi joukkueelleen mestaruuden tehtyään Océanicin 2–1-voittomaalin ylivoimalla toisessa jatkoerässä ajassa 81.55. Joly sai ottelussa myös syöttöpisteen Chris Clappertonin ylivoimalla tekemään avausmaaliin.[11] Memorial Cup -turnauksessa hän oli tehoilla 2+4=6 Océanicin paras pistemies ja syöttäjä ja Joly jakoi myös joukkueen sisäisen maalipörssin voiton Alexis Loiseaun ja Chris Clappertonin kanssa.[12]
Kesken kauden 2015–2016, marraskuussa 2015 Océanic kauppasi Jolyn Cape Breton Screaming Eaglesiin vaihdossa kesän 2016 toisen sekä kesän 2017 ensimmäisen ja toisen kierroksen varausvuoroihin.[13] Hän nousi joukkueen varakapteeniksi[4] ja teki Eaglesissa 39 runkosarjaottelussa tehot 33+30=63, joilla Joly oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies. Hän teki QMJHL:n runkosarjassa yhteensä tehot 47+41=88, joilla Joly jakoi koko liigan maalipörssin toisen sijan Drummondville Voltigeursin Michael Carconen kanssa edellään vain Chicoutimi Saguenéensin Nicolas Roy sekä sijoittui pistepörssissä kymmenenneksi.[14] Pudotuspeleissä hän oli Eaglesin paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 11+5=16 ja Joly jakoi joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Jevgeni Svetšnikovin kanssa lukemalla +7.[15]
Ammattilaisura
Elokuussa 2016 Joly teki vuoden mittaisen AHL-sopimuksen Hartford Wolf Packin kanssa.[16] Samana syksynä NHL-varaamaton Joly osallistui myös New York Rangersin harjoitusleirille.[17] Hän pelasi kaudella 2016–2017 AHL:ssä 28 runkosarjaottelua tehopistein 6+6=12, mutta reilut puolet kaudestaan Joly pelasi ECHL-joukkue Greenville Swamp Rabbitsissa, jossa hän pelasi 29 runkosarjaottelua tehopistein 23+17=40. Joly oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä Brandon Aldersonin jälkeen ja hän voitti Swamp Rabbitsin sisäisen tehotilaston lukemalla +16.[18]
Joly teki elokuussa 2017 vuoden mittaisen sopimuksen AHL-joukkue San Antonio Rampagen kanssa.[19] Hän siellä kaudella 2017–2018 19 runkosarjaottelua tehopistein 3+4=7, mutta suurin osa Jolyn kaudesta eteni kuitenkin ECHL-joukkue Colorado Eaglesissa. Hän oli joukkueen paras pistemies tehoilla 41+26=67, joilla Joly voitti koko liigan maalipörssin ja hän jakoi pistepörssin kahdeksannen sijan Fort Wayne Kometsin Gabriel Desjardinsin ja Florida Everbladesin Mitchell Heardin kanssa.[20] Joly voitti myös koko pudotuspelien piste- ja maalipörssin tehoilla 13+16=29.[21] Hän voitti ECHL:n mestaruuden, Kelly Cupin ja Joly palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana June M. Kelly Awardilla. Hänet valittiin myös liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[4]
Heinäkuussa 2018 Joly teki vuoden mittaisen sopimuksen AHL:ään siirtyneen Colorado Eaglesin kanssa.[22] Hän pelasi ensimmäisellä kokonaisella AHL-kaudellaan 2018–2019 47 runkosarjaottelua tehopistein 15+15=30 ja neljä playoff-ottelua ilman tehopisteitä. Heinäkuussa 2019 Joly teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[23] Hän osallistui samana syksynä myös Colorado Avalanchen NHL-harjoitusleirille.[24] Marraskuussa 2020 Joly teki vuoden mittaisen sopimuksen ECHL-joukkue Wheeling Nailersin kanssa oltuaan ilman sopimusta alkukauden 2020–2021.[25] Tammikuussa 2021 seura lainasi hänet ammattilaistry-out -sopimuksella AHL-joukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsiin,[26] jossa Joly pelasi kolme ottelua.[4] Huhtikuussa 2021 Nailers kauppasi hänet Orlando Solar Bearsiin myöhemmin päätettävää korvausta vastaan.[27]
Kaudeksi 2021–2022 Joly siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella SM-liigajoukkue Hämeenlinnan Pallokerhoon.[28] Hänelle liigaa oli suosittelemassa aiemmin Ilveksessä ja KalPassa pelannut ystävä Jerry D’Amigo.[1][29] Joly voitti HPK:n sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 21+29=50, joilla hän sijoittui koko SM-liigan pistepörssissä neljänneksi.[30] Joly voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +18.[31] Helmikuussa 2022 hän teki HPK:n kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[32]
Joly voitti kaudella 2022–2023 koko SM-liigan pistepörssin tehoilla 25+39=64 ja hänet palkittiin Veli-Pekka Ketola -palkinnolla. Joly palkittiin myös SM-liigan runkosarjan parhaana pelaajana Lasse Oksanen -palkinnolla sekä Veikkauksen Kultainen kypärä -kilpailun voittajana.[33] Suomen Jääkiekkoilijat ry äänesti hänet SM-liigan parhaaksi pelaajaksi ja Joly palkittiin Kultaisella kypärällä.[34] Hänet valittiin myös SM-liigan tähdistökentälliseen.[35] Joly valittiin kauden aikana myös liigan tammikuun kuukauden pelaajaksi.[36]
Kaudeksi 2023–2024 Joly siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Sveitsin National Leaguen HC Luganoon.[37] Hän oli runkosarjassa joukkueen toiseksi paras pistemies Calvin Thürkaufin jälkeen tehoilla 20+28=48, joilla Joly sijoittui liigan pistepörssissä viidenneksi.[38] Joulukuussa 2023 hän teki Luganon kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[39]
Maajoukkueura
Joly edusti Kanadaa Spengler Cupissa vuonna 2023.
Muuta
Jolyn äiti Josefine on syntynyt Alankomaiden Amsterdamissa.[1] Michaelin isoveli Raphaël Joly on entinen Alankomaiden maajoukkuehyökkääjä[40] ja pikkuveli D’Artagnan Joly pelaa hyökkääjänä Saksan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Oberligaa alankomaalaisessa Tilburg Trappersissa. D’Artagnanilla on myös Calgary Flamesin NHL-varaus vuodelta 2017.[41] Veljesten setä Yvan Joly pelasi omalla urallaan hyökkääjänä kolme NHL-ottelua Montreal Canadiensissa.[42]
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 2010–2011 | Gatineau L’Intrépide | QMAAA | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2011–2012 | Gatineau L’Intrépide | QMAAA | 43 | 25 | 23 | 48 | 24 | 4 | 1 | 1 | 2 | 0 | |||||||||
| 2012–2013 | Rimouski Océanic | QMJHL | 50 | 11 | 18 | 29 | 25 | 6 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
| 2013–2014 | Rimouski Océanic | QMJHL | 64 | 44 | 30 | 74 | 29 | 10 | 9 | 3 | 12 | 4 | |||||||||
| 2014–2015 | Rimouski Océanic | QMJHL | 45 | 26 | 19 | 45 | 46 | 20 | 12 | 9 | 21 | 20 | |||||||||
| Rimouski Océanic | M-Cup | – | – | – | – | – | 4 | 2 | 4 | 6 | 2 | ||||||||||
| 2015–2016 | Rimouski Océanic | QMJHL | 21 | 14 | 11 | 25 | 26 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Cape Breton Screaming Eagles (A) | QMJHL | 39 | 33 | 30 | 63 | 12 | 13 | 11 | 5 | 16 | 10 | ||||||||||
| 2016–2017 | Hartford Wolf Pack | AHL | 28 | 6 | 6 | 12 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Greenville Swamp Rabbits | ECHL | 29 | 23 | 17 | 40 | 10 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2017–2018 | San Antonio Rampage | AHL | 19 | 3 | 4 | 7 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Colorado Eagles | ECHL | 52 | 41 | 26 | 67 | 22 | 23 | 13 | 16 | 29 | 16 |  | |||||||||
| 2018–2019 | Colorado Eagles | AHL | 47 | 15 | 15 | 30 | 10 | 4 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
| 2019–2020 | Colorado Eagles | AHL | 42 | 10 | 9 | 19 | 12 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2020–2021 | Wheeling Nailers | ECHL | 20 | 8 | 13 | 21 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Orlando Solar Bears | ECHL | 23 | 10 | 10 | 20 | 8 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| Wilkes-Barre/Scranton Penguins | AHL | 3 | 0 | 1 | 1 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2021–2022 | HPK | SM-liiga | 58 | 21 | 29 | 50 | 16 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
| 2022–2023 | HPK | SM-liiga | 60 | 25 | 39 | 64 | 18 | – | – | – | – | – |  | | |||||||
| 2023–2024 | HC Lugano | NL | 48 | 20 | 28 | 48 | 10 | 9 | 3 | 1 | 4 | 0 | |||||||||
| 5 kautta | yhteensä | AHL | 139 | 34 | 35 | 69 | 32 | 4 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
| 2 kautta | yhteensä | SM-liiga | 118 | 46 | 68 | 114 | 34 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | NL | 48 | 20 | 28 | 48 | 10 | 9 | 3 | 1 | 4 | 0 | |||||||||
| 3 kautta | yhteensä | ECHL | 124 | 82 | 66 | 148 | 48 | 24 | 13 | 16 | 29 | 16 | |||||||||
Lähteet
- Michael Joly The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Michael Joly Eurohockey.com. (englanniksi)
- Michael Joly Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
| Edeltäjä: Petrus Palmu | Lasse Oksanen -palkinnon voittaja 2023 | Seuraaja: Jerry Turkulainen |
| Edeltäjä: Anton Levtchi | Veli-Pekka Ketola -palkinnon voittaja 2023 | Seuraaja: Oula Palve |
| Edeltäjä: Anton Levtchi | Kultaisen kypärän voittaja 2023 | Seuraaja: Jerry Turkulainen |