Mittarilaskeutumisjärjestelmä

lentokoneiden mittarilähestymisjärjestelmä

Mittarilaskeutumisjärjestelmä (engl. instrument landing system, lyh. ILS) on ilmailun mittarilähestymisjärjestelmä, jonka avulla lentokoneet voivat lähestyä kiitotietä ilman näköhavaintoja lentokentästä.[1] Se opastaa laskeutuvat lentokoneet tarkasti liukupolkua pitkin kiitotien kynnykselle, joissain tapauksissa myös kiitotietä pitkin (automaattilaskeutumisen yhteydessä, vaaditaan vain CAT III-menetelmissä).

ILS-järjestelmän kaksi alijärjestelmää: sivusuunnan ja liukupolun lähettimet ((englanniksi): localizer ja glide path transmitter).

Laitteiston perusratkaisu pohjautuu radiolähettimiin.[2][3] Kokonaisuus ILS koostuu kahdesta alijärjestelmästä, joista toinen opastaa sivusuuntaisesti (localizer) ja toinen korkeussuuntaisesti (glide path transmitter).[2][3][1] Näiden ohella on jokin etäisyydenmittausjärjestelmä, joka näyttää etäisyyttä kiitotiestä (yleensä 1-3 merkkilähetintä, joiden kolmen lähettimen asennuksen osat ovat nimeltään nimeltään ulko-, keski- ja sisämerkki: ne sytyttävät ohjaamossa valon, kun niiden yli lentää), tai vaihtoehtoisesti DME-järjestelmä. Nyttemmin ILS-järjestelmät on luokiteltu eri tasoisiin kategorioihin, jotka kuvastavat alinta näkyvyyttä, jossa niitä voidaan käyttää: CAT I, CAT II, CAT IIIA, CAT IIIB ja CAT IIIC ( viimeisin ei tällä hetkellä käytössä). Vaatimukset kasvavat mitä korkeampaan ILS-kategoriaan kenttä ja lentokone halutaan mitoittaa ja hyväksyttää. Esimerkiksi jo II-kategoriassa lentokoneessa tulee olla kehittyneempiä järjestelmiä ( mm. kahdennetut lennonvalvontamittarit sekä Euroopassa radiokorkeusmittari: Yhdysvalloissa riittää ILS:n sisämerkkilähetin eli lähinnä kiitotietä oleva merkkilähetin, eikä radiokorkeusmittaria vaadita[4] )ja laskeutumisen aikana vähintään kaksi ohjaajaa (paitsi yleisilmailukoneissa Yhdysvalloissa, ks. alla); lentoasemilta edellytetään laajempaa varustelua esimerkiksi kiitotien valaistuksen, säähavaintojärjestelmien ja merkinantolähettimien osalta. Kategoria II kehittyi alkujaan perustason ILS:n tarkemmaksi versioksi, jonka käyttöön ei vaadita automaattilaskeutumislaitteita. Käsin lennetty lasku on sallittu kategorissa II, tosin kaupalliset toimijat voivat antaa omaa lentotoimintaansa koskevia tiukempia määräyksiä. Kategoriassa III laskeutuminen on mahdollista käytännössä ilman maanäkyvyyttä, ja sen käyttö edellyttää automaattilaskeutumislaitteistoa tai muuta apulaitetta, esimeriksi HUD-näyttöä.[3][5] Vuonna 2020 Yhdysvaltain FAA salli ensimmäisenä maailmassa kategorian II lähestymiset myös yleisilmailukoneille. Tämän mahdollisti erityisesti se, ettei maassa vaadita kategoria II-toimintaan kallista radiokorkeusmittaria. Yleisilmailukoneen CAT II-lupaa tulee hakea erityismenettelyllä, jolloin sovelletaan liikennekoneita löysempiä vaatimuksia: esimerkiksi yksi ohjaaja riittää.[6]

Mittarilaskeutumisjärjestelmän keksi amerikkalaisfyysikko Luis Alvarez vuonna 1945. Suomeen laitteet tulivat 1950-luvulta alkaen, korvaten aiemmin käytössä olleen Lorenz-säteen.lähde?

1970-luvulta alkaen on ollut myös mikroaaltotaajuuksilla toimivia mittarilähestymisjärjestelmiä (MLS, Microwave Landing System), mutta sotilaskäyttöä lukuun ottamatta ne eivät ole yleistyneet. lähde?

Lähteet

Aiheesta muualla

Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.