Monimuotoisuuskeskus

alue, jonka biodiversiteetti on erityisen suuri

Monimuotoisuuskeskus (myös biodiversity hotspot) on luonnonmaantieteellinen alue, jonka biodiversiteetti on erityisen suuri, eli alueella elää poikkeuksellisen monimuotoinen eliölajisto ja jonka monimuotoisuus on uhattuna ihmistoiminnan vuoksi[1][2]. Alue voidaan määritellä monimuotoisuuskeskukseksi, jos se täyttää kaksi kriteeriä: kasvilajeista vähintään 0,5% tai 1500 lajin on oltava kotoperäisiä (endeemisiä) ja alueen tulee olla menettänyt vähintään 70% alkuperäisestä kasvillisuudestaan[2]. Maailmanlaajuisesti 36 aluetta täyttää nämä kriteerit. Näillä 36 alueella elää noin 60% maailman kasvi-, lintu-, nisäkäs-, sammakkoeläin- ja matelijalajeista. Monimuotoisuuskeskukset kattavat vain 2,4% koko maapallon pinta-alasta ja 11,8% maapallon maapinta-alasta. Iso osa maailman ihmisistä asuu monimuotoisuuskeskusten alueilla[3] ja yleisesti ottaen ihmistoiminnan vaikutuksesta monimuotoisuuskeskusten pinta-ala on pienentynyt huomattavasti[4].

Monimuotoisuuskeskuksia
Uudessa-Seelannissa elävä kakapo on esimerkki kotoperäisestä lajista, joka elää monimuotoisuuskeskuksessa.

Monimuotoisuuskeskuksen käsitettä on myös kritisoitu[5], sillä ne eivät välttämättä riittävästi edusta kaikkia monimuotoisuuden mittareita, kuten muiden kuin kasvilajien runsautta, ekosysteemipalveluita tai fylogeneettistä monimuotoisuutta.

Lähteet

Aiheesta muualla

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
🔥 Top keywords: