Varjomuratti
Euroopanmuratti[2] eli varjomuratti[3][4] (Hedera helix) tai vain yksinkertaisesti pelkkä muratti on araliakasvien heimoon ja murattien sukuun kuuluva kasvilaji, joka on Länsi-Euroopassa suosittu koristekasvi.
| Euroopanmuratti | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Apiales |
| Heimo: | Araliakasvit Araliaceae |
| Alaheimo: | Aralioideae |
| Suku: | Muratit Hedera |
| Laji: | helix |
| Kaksiosainen nimi | |
 Muratin luontainen levinneisyysalue. (Laji ei ole luontainen Ahvenanmaalla.) | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
_(2).jpg)
Euroopanmuratti on 1–20 metrin pituiseksi kasvava puuvartinen, talvivihanta köynnös, joka kiipeilee ilmajuuriensa avulla puihin ja kivipinnoille. Lehdet ovat ruodillisia, nahkeita ja kiiltäviä.[5] Kasvilla on kahdenlaisia lehtiä: tavalliset lehdet ovat kouramaisia, 3–5-liuskaisia, kun taas kukintoversojen lehdet ovat ehytlaitaisia ja soikeita.[6] Irlanninvarjomuratilla (subsp. hibernica) on suuremmat ja leveämmät, usein jopa yli kahdeksan senttimetrin levyiset lehdet.[7] Eräillä lajikkeilla on kellertävät tai moniväriset lehdet, ja myös lehden muoto vaihtelee huomattavasti.[8]
Euroopanmuratti kukkii syys-lokakuussa tuoksuvin, kellanvihrein kukin, jotka sijaitsevat pienissä, pyöreissä tertuissa. Kukkia kehittyy vain vanhoihin yksilöihin. Hedelmä on myrkyllinen sinimusta marja, joka kypsyy vasta kukintaa seuraavana kesänä. Lajiin on erikoistunut loiskasvi muratinnäive (Orobanche hederae).[5][7]
Levinneisyys
Euroopanmuratti kasvaa luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Kaukasuksella.[9] Pohjoisimmillaan sitä esiintyy Lounais-Norjassa Uudenmaan korkeudella.[10] Monilla alueilla murattia pidetään jopa rikkakasvina, sillä se pystyy kasvamaan epäsuotuisissakin paikoissa ja leviää nopeasti.[8] Kasvi on myös Gotlannin maakuntakukka.[7]
Käyttö
Euroopanmuratti on etenkin Länsi-Euroopassa suosittu koristekasvi, ja se on myös yksi varhaisimmista kasveista tässä käytössä. Kivikautisten hautalöytöjen perusteella on voitu päätellä, että kukkivia euroopanmuratteja on kerätty Englannissa hautakoristeiksi jo 7 600 vuotta sitten.[6] Myös Suomessa murattia on käytetty tähän tarkoitukseen, vaikka se ei olekaan luonnonvarainen.[11] Antiikin Kreikassa kasvin lehtiä pureskeltiin Dionysoksen ja Bacchuksen kunniaksi järjestetyissä orgioissa.[6] Viinissä tai vedessä keitettyjä lehtiä on käytetty haavanpuhdistukseen.[7] Huonekasvina kasvatettaessa muratti puhdistaa tehokkaasti ilmaa haitallisista kaasuista ja lisää ilmankosteutta.[12]
Suomessa euroopanmuratti on talvenarka ja menestyy tavallisesti vain maanpeittokasvina. Parhaiten kasvi viihtyy runsasmultaisilla, tuoreilla ja suojaisilla paikoilla, joihin kertyy talvisin runsaasti lunta. Myös viljeltävän lajikkeen alkuperä vaikuttaa asiaan: lajin levinneisyysalue on laaja ja ulottuu Pohjois-Afrikasta Uudenmaan korkeudelle.[6] Lajia voidaan käyttää myös huonekasvina, jolloin sitä kasvatetaan yleensä amppelissa tai tuettuna ruukkukukkana. Euroopanmuratti pitää valosta, mutta tulee toimeen myös varjoisemmassa paikassa[8]; suoraa auringonpaistetta se ei kuitenkaan siedä.[13] Kirjavalehtiset lajikkeet viihtyvät valoisammilla paikoilla kuin vihreälehtiset lajikkeet. Vihreälehtiset lajikkeet viihtyvät kasvukaudella 15–18 asteen lämpötilassa, talvella mieluiten jopa 5–10 asteessa, kun taas kirjavalehtiset tarvitsevat enemmän lämpöä.[14] Muratti vaatii suhteellisen paljon kastelua ja noin viikon (talvisin kahden) välein toistuvaa lannoitusta. Talvisin kasvi viihtyy viileässä ja valoisassa paikassa. Euroopanmurattia voidaan lisätä latvapistokkaista.[8]
Alalajeja ja lajikkeita
- subsp. canariensis – kanarianvarjomuratti[15] eli kanarianmuratti (Hedera canariensis)
- subsp. helix – euroopanvarjomuratti[16]
- subsp. hibernica – irlanninvarjomuratti[17] eli irlanninmuratti (Hedera hibernica)
- subsp. poetarum – turkinvarjomuratti[18]
- ’Anne Marie’ – kirjomuratti[19]
- ’Baltica’ – vironmuratti[20]
- ’Goldheart’ – kultamuratti[21]
- ’Harald’ – kirjomuratti[22]
- ’Jubilee’ – kultamuratti[23]
Muratti kulttuurissa
Ainavihantien lehtiensä vuoksi murattia on pidetty kuolemattomuuden symbolina, ja sen köynnöstävä, tukikasviinsa kietoutuva kasvutapa on tehnyt siitä uskollisen rakkauden ja ystävyyden vertauskuvan. Toisaalta muratin on ajateltu tuovan huonoa onnea, sairauksia ja kuolemaa, mikä johtunee sen käytöstä hautaseppeleissä.[11]
Muratin nimen arvellaan olevan muunnelma kasvin ruotsinkielisestä nimestä murgröna, jonka merkitys on "muurivihreä". Murteissa murattia on kutsuttu myös suoremmin ruotsista lainatuilla nimityksillä, kuten myrkroona, murkreena, murkröönä, muurkrööna ja myrkruuna; nykyinen nimitys mainittiin ensimmäisen kerran Henrik August Reinholmin julkaisussa "Suomalaisia kasvu-nimejä" vuodelta 1850.[11]