NHL-kausi 1926–1927

NHL-kausi 1926–1927 oli National Hockey Leaguen historian 10. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 runkosarjaottelua.[1][2] Liigaan tuli mukaan kolme uutta joukkuetta, jotka olivat Chicago Black Hawks, Detroit Cougars ja New York Rangers.[3] Toronto St. Patricks vaihtoi nimensä kesken kauden Conn Smythen ostettua seuran, ja seura nimettiin uudelleen Maple Leafsiksi 14. helmikuuta 1927.[4]

NHL-kausi 1926–1927
Järjestyksessä oleva kausi10.
Maa Kanada
 Yhdysvallat
Joukkueiden määrä10
MestariOttawa Senators
Pistepörssin voittajaBill Cook

 ← 1925–1926

1927–1928 → 

Ensimmäistä kertaa NHL:n voittajajoukkue saavutti Stanley Cupin voiton, kun aiempina vuosina NHL:n voittanut joukkue selviytyi ottelemaan Stanley Cupin voitosta muiden jääkiekkoliigojen mestareiden kanssa.[5] Stanley Cupin voitti alkuperäinen Ottawa Senators, joka kukisti finaalisarjassa Boston Bruinsin otteluvoitoin 2–0. Loppuottelusarjassa pelattiin myös kaksi tasapeliä.[6][7][8]

Runkosarjan piste- ja maalipörssin voitti New York Rangersia edustanut Bill Cook.[1] Pelaamissaan 44 ottelussa Cook keräsi yhteensä 37 tehopistettä, joista 33 oli maaleja ja 4 syöttöpisteitä.[9] Arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn puolestaan sai Montreal Canadiensin puolustaja Herb Gardiner.[1][10][11]

Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Boston Bruinsin Harry Oliver. Hän teki 8 pudotuspeliottelussa 6 tehopistettä, joista 4 oli maaleja ja 2 maaliin johtaneita syöttöjä.[12] Ensimmäistä kertaa jaetun ja tuolloin runkosarjassa vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille annetun Vezina Trophyn sai Montreal Canadiensin George Hainsworth. Palkinto nimettiin Georges Vézinan mukaan ja hänen muistoaan kunnioittaen.[13]

Runkosarja

Kanadalainen divisioona

# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 Ottawa Senators44 30 4 10 86 69+1764
2 Montreal Canadiens44 28 2 14 99 67+3258
3 Montreal Maroons44 20 4 20 71 68+344
4 New York Americans44 17 2 25 82 91-936
5 Toronto Maple Leafs44 15 5 24 79 94-1535

Lähde: [1][2]

Amerikkalainen divisioona

# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 New York Rangers44 25 6 13 95 72+2356
2 Boston Bruins44 21 3 20 97 89+845
3 Chicago Black Hawks44 19 3 22 115 116-141
4 Pittsburgh Pirates44 15 3 26 79 108-2933
5 Detroit Cougars44 12 4 28 76 105-2928

Lähde: [1][2]

Runkosarjan pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

PelaajaJoukkueOMSPist.RM
Bill CookNew York Rangers443343758
Dick IrvinChicago Black Hawks4318183634
Howie MorenzMontreal Canadiens442573249
Frank FredricksonDetroit Cougars,
Boston Bruins
4418133145
Babe DyeChicago Black Hawks412553014
Ace BaileyToronto Maple Leafs4215132882
Frank BoucherNew York Rangers4413152817
Billy BurchNew York Americans431982740
Harry OliverBoston Bruins421862417
Duke KeatsBoston Bruins,
Detroit Cougars
421682452

[9]

Pudotuspelit

Pudotuspeleihin selviytyi divisioonien kolme parasta joukkuetta. Ensimmäiseksi sijoittuneet selviytyivät suoraan toiselle kierrokselle. Kahdella ensimmäisellä kierroksella paremmuuden ratkaisivat kahden ottelun yhteismaalit. Loppuottelussa mestaruuteen vaadittiin kaksi voittoa.[8]

 PuolivälierätVälierätStanley Cup -finaali
              
     
 K1 Ottawa Senators5 M 
Kanadalainen divisioona
  K2 Montreal Canadiens1 M 
K2 Montreal Canadiens2 M
 K3 Montreal Maroons1 M 
  K1 Ottawa Senators2
 A2 Boston Bruins0
      
     
A1 New York Rangers1 M
Amerikkalainen divisioona
  A2 Boston Bruins3 M 
A2 Boston Bruins10 M
  A3 Chicago Black Hawks5 M 

[8]

Lyhenteiden selitys: Ax = Amerikkalaisen divisioonan x. sija, Ky = Kanadalaisen divisioonan y. sija, M = maalia.

Pudotuspelien pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

PelaajaJoukkueOMSPist.RM
Harry OliverBoston Bruins84264
Percy GalbraithBoston Bruins83362
Cy DennenyOttawa Senators65050
Frank FredricksonBoston Bruins822420
Jimmy HerbertsBoston Bruins83038
Frank FinniganOttawa Senators63030

[12]

NHL-palkinnot

Prince of Wales Trophy:Ottawa Senators [14]
Hart Trophy:Herb Gardiner, Montreal Canadiens [10][11]
Lady Byng Trophy:Billy Burch, New York Americans [15]
Vezina Trophy:
(vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille)
George Hainsworth, Montreal Canadiens [13]

Lähteet