NHL-kausi 1956–1957

NHL-kausi 1956–1957 oli National Hockey Leaguen historian 40. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.^[1] Stanley Cupin voitti toisen kerran peräkkäin Toe Blaken valmentama Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Boston Bruinsin otteluvoitoin 4–1. Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin kahdeksas ja seuran koko historian yhdeksäs Stanley Cup -mestaruus.^[2]^[3]^[4]

Runkosarjan piste- ja maalipörssin, Art Ross Trophyn sekä Hart Trophyn voitti Detroit Red Wingsia edustanut Gordie Howe.^[5]^[6] Howe keräsi 70 ottelussa kaikkiaan 89 tehopistettä, joista 44 oli maaleja ja 45 syöttöpisteitä.^[7] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Montreal Canadiensin Bernie Geoffrion. Hän teki 10 pudotuspeliottelussa yhteensä 18 tehopistettä, joista 11 oli maaleja ja 7 maaliin johtaneita syöttöjä.^[8]

Parhaalle puolustajalle annettava Norris-palkinto myönnettiin kolmannen kerran peräkkäin Canadiensissa pelanneelle Doug Harveylle.^[9] Parhaan tulokkaan Calder Memorial Trophyn puolestaan sai Boston Bruinsin Larry Regan.^[10]

Runkosarja

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Joukkue	O	V	H	T	Pist.	+	−
Detroit Red Wings	70	38	20	12	88	198	157
Montreal Canadiens	70	35	23	12	82	210	155
Boston Bruins	70	34	24	12	80	195	174
New York Rangers	70	26	30	14	66	184	227
Toronto Maple Leafs	70	21	34	15	57	174	192
Chicago Black Hawks	70	16	39	15	47	169	225

^[1]^[6]

Runkosarjan pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	RM
Gordie Howe	Detroit Red Wings	70	44	45	89	72
Ted Lindsay	Detroit Red Wings	70	30	55	85	103
Jean Béliveau	Montreal Canadiens	69	33	51	84	105
Andy Bathgate	New York Rangers	70	27	50	77	60
Ed Litzenberger	Chicago Black Hawks	70	32	32	64	48
Maurice Richard	Montreal Canadiens	63	33	29	62	74
Don McKenney	Boston Bruins	69	21	39	60	31
Dickie Moore	Montreal Canadiens	70	29	29	58	56
Henri Richard	Montreal Canadiens	63	18	36	54	71
Norm Ullman	Detroit Red Wings	64	16	36	52	47

^[7]

Pudotuspelit

Välierät			Stanley Cup -finaali

1	Detroit Red Wings	1
3	Boston Bruins	4
			3	Boston Bruins	1
			2	Montreal Canadiens	4
2	Montreal Canadiens	4
4	New York Rangers	1

^[11]

Pudotuspelien pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	RM
Bernie Geoffrion	Montreal Canadiens	10	11	7	18	2
Jean Béliveau	Montreal Canadiens	10	6	6	12	15
Maurice Richard	Montreal Canadiens	10	8	3	11	8
Dickie Moore	Montreal Canadiens	10	3	7	10	4
Bert Olmstead	Montreal Canadiens	10	0	9	9	13
Fleming MacKell	Boston Bruins	10	5	3	8	4
Henri Richard	Montreal Canadiens	10	2	6	8	10
Gordie Howe	Detroit Red Wings	5	2	5	7	6
Doug Harvey	Montreal Canadiens	10	0	7	7	10
Ted Lindsay	Detroit Red Wings	5	2	4	6	8

^[8]

NHL-palkinnot

Prince of Wales Trophy:	Detroit Red Wings ^[12]
Art Ross Trophy:	Gordie Howe, Detroit Red Wings ^[13]
Calder Memorial Trophy:	Larry Regan, Boston Bruins ^[10]
Hart Trophy:	Gordie Howe, Detroit Red Wings ^[14]^[5]
James Norris Memorial Trophy:	Doug Harvey, Montreal Canadiens ^[9]
Lady Byng Memorial Trophy:	Andy Hebenton, New York Rangers ^[15]
Vezina Trophy:	Jacques Plante, Montreal Canadiens ^[16]

Tähdistökentälliset

Ykköstähtikenttä	Pelipaikka	Kakkostähtikenttä
Glenn Hall, Detroit Red Wings	maalivahti	Jacques Plante, Montreal Canadiens
Doug Harvey, Montreal Canadiens	puolustaja	Fern Flaman, Boston Bruins
Red Kelly, Detroit Red Wings	puolustaja	Bill Gadsby, New York Rangers
Jean Béliveau, Montreal Canadiens	keskushyökkääjä	Ed Litzenberger, Chicago Black Hawks
Ted Lindsay, Detroit Red Wings	vasen laitahyökkääjä	Real Chevrefils, Boston Bruins
Gordie Howe, Detroit Red Wings	oikea laitahyökkääjä	Maurice Richard, Montreal Canadiens

^[6]

Lähteet

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

Search