NHL-kausi 1958–1959

NHL-kausi 1958–1959 oli National Hockey Leaguen historian 42. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.^[1] Stanley Cupin voitti neljännen kerran peräkkäin Toe Blaken valmentama Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Toronto Maple Leafsin otteluvoitoin 4–1.^[2] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin 10. ja seuran koko historian 11. Stanley Cup -mestaruus.^[3]^[4]

Runkosarjan pistepörssin ja Art Ross Trophyn voitti Montreal Canadiensin Dickie Moore.^[5] Hän keräsi 70 ottelussa kaikkiaan 96 tehopistettä, joista 41 oli maaleja ja 55 syöttöpisteitä.^[6] Moore sijoittui myös pudotuspelien pistepörssin ykköseksi. Hän teki 11 pudotuspeliottelussa 17 tehopistettä, joista 5 oli maaleja ja 12 maaliin johtaneita syöttöjä.^[7]

Hart Trophyn sai New York Rangersin Andy Bathgate.^[8]^[9] Parhaalle puolustajalle annettava Norris-palkinto myönnettiin puolestaan Montreal Canadiensin Tom Johnsonille.^[10] Parhaan tulokkaan Calder Memorial Trophyn vei nimiinsä Johnsonin tavoin Canadiensia edustanut Ralph Backstrom.^[11]

Runkosarja

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Joukkue	O	V	H	T	Pist.	+	−
Montreal Canadiens	70	39	18	13	91	258	158
Boston Bruins	70	32	29	9	73	205	215
Chicago Black Hawks	70	28	29	13	69	197	208
Toronto Maple Leafs	70	27	32	11	65	189	201
New York Rangers	70	26	32	12	64	201	217
Detroit Red Wings	70	25	37	8	58	167	218

^[1]^[5]

Runkosarjan pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	RM
Dickie Moore	Montreal Canadiens	70	41	55	96	61
Jean Béliveau	Montreal Canadiens	64	45	46	91	67
Andy Bathgate	New York Rangers	70	40	48	88	48
Gordie Howe	Detroit Red Wings	70	32	46	78	57
Ed Litzenberger	Chicago Black Hawks	70	33	44	77	37
Bernie Geoffrion	Montreal Canadiens	59	22	44	66	30
George Sullivan	New York Rangers	70	21	42	63	56
Andy Hebenton	New York Rangers	70	33	29	62	8
Don McKenney	Boston Bruins	70	32	30	62	20
Tod Sloan	Chicago Black Hawks	59	27	35	62	79

^[6]

Pudotuspelit

Välierät			Stanley Cup -finaali

1	Montreal Canadiens	4
3	Chicago Black Hawks	2
			1	Montreal Canadiens	4
			4	Toronto Maple Leafs	1
2	Boston Bruins	3
4	Toronto Maple Leafs	4

^[12]

Pudotuspelien pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	RM
Dickie Moore	Montreal Canadiens	11	5	12	17	8
Marcel Bonin	Montreal Canadiens	11	10	5	15	4
Gerry Ehman	Toronto Maple Leafs	12	6	7	13	8
Bernie Geoffrion	Montreal Canadiens	11	5	8	13	10
Doug Harvey	Montreal Canadiens	11	1	11	12	22
Frank Mahovlich	Toronto Maple Leafs	12	6	5	11	18
Henri Richard	Montreal Canadiens	11	3	8	11	13

^[7]

NHL-palkinnot

Prince of Wales Trophy:	Montreal Canadiens ^[13]
Art Ross Trophy:	Dickie Moore, Montreal Canadiens ^[14]
Calder Memorial Trophy:	Ralph Backstrom, Montreal Canadiens ^[11]
Hart Trophy:	Andy Bathgate, New York Rangers ^[8]^[9]
James Norris Memorial Trophy:	Tom Johnson, Montreal Canadiens ^[10]
Lady Byng Memorial Trophy:	Alex Delvecchio, Detroit Red Wings ^[15]
Vezina Trophy:	Jacques Plante, Montreal Canadiens ^[16]

Tähdistökentälliset

Ykköstähtikenttä	Pelipaikka	Kakkostähtikenttä
Jacques Plante, Montreal Canadiens	maalivahti	Terry Sawchuk, Detroit Red Wings
Bill Gadsby, New York Rangers	puolustaja	Doug Harvey, Montreal Canadiens
Tom Johnson, Montreal Canadiens	puolustaja	Marcel Pronovost, Detroit Red Wings
Jean Béliveau, Montreal Canadiens	keskushyökkääjä	Henri Richard, Montreal Canadiens
Dickie Moore, Montreal Canadiens	vasen laitahyökkääjä	Alex Delvecchio, Detroit Red Wings
Andy Bathgate, New York Rangers	oikea laitahyökkääjä	Gordie Howe, Detroit Red Wings

^[5]

Lähteet

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

Search