Nguyễn Thị Bình
Nguyễn Thị Bình (o.s. Nguyễn Thị Châu Sa, s. 1927) on vietnamilainen poliitikko ja diplomaatti, joka tuli erityisesti ulkomailla tunnetuksi Etelä-Vietnamin kansallisen vapautusrintaman eli Vietkongin edustajana. Hän oli mukana esimerkiksi Pariisin rauhanneuvotteluissa neuvottelijoiden ainoana naispuolisena jäsenenä. Vietnamin sodan jälkeen hän toimi Vietnamin varapresidenttinä vuosina 1992–2002, jääden lopulta eläkkeelle toisen kautensa loputtua.
| Nguyễn Thị Bình | |
|---|---|
.jpg) | |
| Vietnamin varapresidentti | |
1992–2002 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1927 |
| Ammatti | diplomaatti ja poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue | Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama Vietnamin kommunistinen puolue |
Elämäkerta
Nguyễn Thị Bình syntyi Saigonissa vuonna 1927 ja hän oli syntyjään nimeltään Nguyễn Thị Châu Sa. Hänen isoisänsä Phan Chu Trinh oli yksi Vietnamin tunnetuimpia kansallismielisen liikkeen hahmoja. 1950-luvulla Bình oli yksi Saigonin opiskelijamellakoiden johtajista. Mellakat tunnettiin Trần Văn Ơnin liikkeenä ja Bình päätyi osallisuudestaan vankilaan vuonna 1951. Bình vapautettiin Geneven konferenssin jälkeen vuonna 1954, minkä jälkeen hän liittyi Saigonissa perustettuihin vastarintaliikkeisiin. Vuonna 1961 hänet valittiin kansallisen vapautusrintaman eli Vietkongin keskuskomiteaan, jonka palveluksessa hän edusti järjestöä vuosien 1962 ja 1969 välillä esimerkiksi Afrikassa ja Euroopassa. Bình antoi runsaasti haastatteluja lehdistölle ja etenkin länsimaissa hänestä tuli kansallisen vapautusrintaman tunnetuin edustaja.[1]
Pariisin rauhanneuvottelujen alkaessa vuonna 1968 Bìnhistä tuli kansallisen vapautusrintaman pääneuvottelija. Hänet valitsi mahdollisesti tehtävään Ho Chi Minh ja hän oli ainoa neuvottelupöydässä istunut nainen. Bình puhui sujuvaa ranskaa, minkä lisäksi valintaan saattoi vaikuttaa se, että hänen tunnettu isoisänsä asui Ranskassa, jonne hänet oli karkotettu veristen verotuksen vastaisten kapinoiden jälkeen vuonna 1908.[2] Neuvottelujen onnistumisen kannalta kansallisen vapautusrintaman tunnustamisesta virallisesti tuli yksi rauhanneuvottelujen kompastuskivistä. Vuonna 1969 hänestä tehtiin Etelä-Vietnamin väliaikaisen vallankumoushallituksen ulkoministeri ja edusti tässä virassaan edelleen etelän kommunisteja Pariisissa. Neuvottelijana Bình pyrki varmistamaan, että Etelä-Vietnamin presidentti Nguyễn Văn Thiệun otetta maasta heikennettäisiin ja että amerikkalaisten sotavankien vapautuksen yhteydessä vapautettaisiin myös Etelä-Vietnamin poliittiset vangit. Hän arvostelikin Pohjois-Vietnamin edustaja Lê Ðức Thọn ja Yhdysvaltojen Henry Kissingerin aikaansaamaa sopimusta vuonna 1972, joka ei hänen mielestään selvittänyt sotavankitilannetta tyydyttävällä tavalla. Bình allekirjoitti kuitenkin lopullisen sopimuksen vuonna 1973 Etelä-Vietnamin väliaikaisen vallankumoushallituksen puolesta.[1]
Vietnamin sodan jälkeen Bình toimi eri virkatehtävissä. Vuonna 1992 hänestä tuuli maan varapresidentti. Hän toimi virassaan kaksi kautta ja jäi lopulta eläkkeelle vuonna 2002. Vielä eläkkeelle jäämisensä jälkeen Bình on toiminut järjestöissä, jotka ovat keskittyneet koulutukseen ja esimerkiksi Vietnamin sodan aikana käytetyn Agent Orangen aiheuttamien haittavaikutusten hoitamiseen.[3]