Nikon

Nippon Kogaku K.K. syntyi vuonna 1917, kun Mitsubishi-suuryhtiön aloitteesta kolme optiikka- ja lasialan yritystä yhdistettiin valmistamaan periskooppeja, kaukoputkia, valonheittimien peilejä ja kiikareita Japanin keisarillisen laivaston tarpeisiin. Ensimmäisen maailmansodan päättäneen Versailles’n rauhansopimuksen myötä saksalaisten ja japanilaisten sallittiin tehdä teknistä yhteistyötä. Nippon Kogakun johtajat matkustivat Saksaan neuvotellakseen yhdistymisestä Carl Zeiss -yhtiön kanssa. Tämä ei toteutunut, mutta johtajat toivat mukanaan kahdeksan optisen alan asiantuntijaa, joista tuli merkittävä apu yhtiön tuotteiden kehittämisessä. Optista lasia alettiin tuoda Saksasta. Vuonna 1923 suuri Kantōn maanjäristys teki valtavaa tuhoa Tokion alueella, mutta Nippon Kogakun tehdas säästyi vähin vaurioin. Sen sijaan Japanin armeijan optinen tutkimuslaitos tuhoutui, ja uudelleen perustamisen sijaan toimintaa päätettiin jatkaa osana Nippon Kogakua. Vuonna 1925 yrityksessä työskenteli jo noin 900 ihmistä.^[2]

Teknisenä johtajana toimineen saksalaisen Heinrich Achtin johdolla yritys alkoi suunnitella uudenlaisia kameraobjektiiveja, joiden tuotenimeksi vakiintui Nikkor. Acht tutki markkinoiden parhaita objektiiveja ja pyrki näin saamaan aikaan jotain vielä parempaa. Hän lähti yrityksestä 1928, ja teknisen johdon otti käsiinsä Kakuya Sunayama. Ensimmäisiä tuotteita olivat saksalaista Tessaria muistuttavat kameraobjektiivit sekä Aero Nikkor -ilmakuvausobjektiivit Japanin ilmavoimille. Vuosina 1939–1948 Nippon Kogaku toimitti mittaetsimiä ja objektiiveja myös Canonin kameroihin.^[2]

Kiinaa vastaan käydyt sodat ja toinen maailmansota kasvattivat Nippon Kogakun tuotteiden kysyntää niin, että vuonna 1940 yritys työllisti 7 500, vuonna 1943 jo 16 000 ja maailmansodan lopulla yli 25 000 ihmistä. Pommitusten takia tuotantoa piti siirtää Tokion ulkopuolelle, mutta Nippon Kogakusta tuli toisen maailmansodan aikana puolustusvoimien tilausten ansiosta hyvin monenlaisten optisten ja hienomekaanisten laitteiden asiantuntija.^[2]

Kun sota päättyi Japanin antautumiseen, ehtona oli ettei Nippon Kogaku saanut enää valmistaa sotatarvikkeita, jotka olivat olleet sen päätuotteita. Oli suuntauduttava siviilimarkkinoille, jotka tarvitsivat mittalaitteita, silmälasien linssejä, kiikareita ja kaukoputkia, mikroskooppeja ja elokuvaprojektorien objektiiveja. Tärkein panostusalue oli kuitenkin kameratuotanto, mutta Nippon Kogaku ei halunnut vaarantaa laatumainettaan halvoilla kansankameroilla.^[2]

Ensimmäinen kamera olikin Contax II:ta ulkoisesti muistuttava Nikon 1, joka saatiin markkinoille 1948 mutta jäi myynniltään 758 kappaleeseen. Se käytti kinofilmiä, mutta ruudun pituus oli 36 millimetrin sijasta vain 32 mm, jotta rullalle mahtuisi enemmän ruutuja. Erikoinen ruutukoko kuitenkin esti vientihaaveet, koska muualla maailmassa kinofilmiin perustuvat kuvanvalmistuslaitteet oli standardoitu 24×36 millimetrin ruutukoolle. Seuraavat kaksi mallia käyttivät 34 millimetrin mittaista ruutua ennen kuin Nippon Kogaku päätyi kansainväliseen ruutukokoon.^[2]

Nippon Kogakun ensimmäinen merkittävä vientimalli oli Nikon 3, hinnaltaan melkein Leica III:n tasoa ja suunnattu siksi ammattikuvaajille. Suureksi hyödyksi Nikonille, Canonille ja muille japanilaisille valokuvausvälinevalmistajille oli Korean sota, jota seuraamaan tulleet länsimaiset kuvaajat huomasivat japanilaisten objektiivien olevan vähintään saksalaisten veroisia mutta paljon halvempia. Nikkor-objektiivien käyttäjiksi siirtyivät monet suurten yhdysvaltalaisten aikakauslehtien kuten Life ja Fortune sotakuvaajat. Lehdet testasivat Nikonin tuotteita, totesivat Nikkorit jopa paremmiksi etenkin isoilla himmenninaukoilla kuin Zeiss-objektiivit ja tilasivat merkittäviä määriä Nikonin tuotteita kuvaajiensa käyttöön.^[2]

Vuonna 2019 ASML, Carl Zeiss ja Nikon sopivat lakikiistan litografiatekniikan käytöstä. Päätöksen mukaan ASML ja Carl Zeiss maksavat Nikonille 150 miljoonan euron kertamaksun ja yhtiöt sopivat tekniikan lisensoinnista toisilleen. Vuonna 2017 ASML:llä oli 85,4 prosentin osuus litografialaitteiden markkinoista, Nikonilla oli 10,3 prosentin osuus ja Canonilla oli 4,3 prosentin osuus. 1980- ja 1990-luvuilla Nikonilla oli 50–60 prosentin osuus toimituksista. ASML ja Nikon ovat olleet useita kertoja lakituvassa 2000-luvulla.^[3]

Nikon valmistaa valokuva- ja elokuvakameroita, kiikareita ja mikroskooppeja. Yhtiön tavaramerkkejä käytetään myös aurinkolaseille ja silmälasikehyksille.^[4]

Nikon valmistaa optisen litografian laitteita sekä laadunvalvontalaitteita puolijohdeteollisuudelle.^[5][6]

Nikon F-sarja

Paljolti vuonna 1959 esitellyn Nikon F:n ansiosta mittaetsimellä varustetut kinofilmikamerat ja Rolleiflexin kaltaiset rullafilmiä käyttävät kaksisilmäiset peiliheijastuskamerat alkoivat korvautua ammattikäytössä yksisilmäisellä järjestelmäkameralla. Nikon F vei kameroiden järjestelmäajattelun pitkälle: vaihdettavia eivät olleet enää vain objektiivit vaan myös etsinprismat ja tähyslasit sekä monet lisälaitteet kuten salamat. Takakansi oli irrotettavissa ja korvattavissa suurella filmikasetilla tai filminsiirtomoottorilla. Uutuuksia olivat myös sisäänrakennettu valotusmittari, yhdellä peukalonkäännöllä toimiva filminsiirtovipu ja Nikonin oma objektiivien bajonettikiinnitys, joka kesti aikaa aina 1980-luvun automaattitarkennuksen läpimurtoon asti. Nikon F:stä tuli näine ominaisuuksineen ammattikuvaajien suosikkijärjestelmä koko 1960-luvun ajaksi, kunnes se sai vakavan kilpailijan Canon F-1 -kamerasta vuonna 1971.^[7][8]

Nikon F:ää valmistettiin vuoteen 1974 asti kaikkiaan noin miljoona kappaletta. Seuraaja Nikon F2 esiteltiin vähäisin muutoksin 1971, mutta mallista tehtiin sittemmin useita erikoisversioita kuten titaanikuorinen ja mekaanisella dataperällä varustettu. Giorgetto Giugiaron muotoilema Nikon F3 (1980) sisälsi jo paljon elektronisia toimintoja niin, että ilman paristoja kameraa voi käyttää vain yhdellä kiinteällä suljinajalla. F3:n erikoisversiot muun muassa kokeilivat alkeellista automaattitarkennusta tai ylsivät 13 kuvan sekuntinopeuteen. Vuonna 1984 esitelty Nikon F4 painoi peräti 1,1 kilogrammaa ja oli ensimmäinen kunnon automaattitarkennuksella varustettu Nikon-runko. Vuonna 1996 tuli markkinoille Nikon F5, ja viimeiseksi F-sarjan filmikameraksi jäi vuosina 2004– valmistettu Nikon F6, sekin kolmen edeltäjänsä tavoin Giugiaron muotoilema ja vuonna 2019 yhä myynnissä ainoana uutena filmijärjestelmäkamerana maailmassa.^[2][9]

Nikon Z-sarja

Vuonna 2018 Nikon esitteli uuden digitaalisten peilittiömän järjestelmäkamerasarjan uudella Nikon Z linssibajonetillä.

Nikon-filmikameroita

• Nikonos-vedenalaiskamerat
  • Nikonos I (1963): vesitiivis 50 metriin^[2]
  • Nikonos II (1968)
  • Nikonos III (1975): 4 vaihto-objektiivia^[10]
  • Nikonos IV-A (1980)
  • Nikonos V (1984–2001): vesitiivis 50 metriin
  • Nikonos RS (1992–1996): vaihdettavat objektiivit, automaattitarkennus, vesitiivis 100 metriin^[11]
• Nikkorex (1961–): kiinteä- ja vaihto-objektiivisia peiliheijastuskameroita^[12] sekä kaitafilmikameroita^[13]
  • Nikkorex 35 ja 35 II: kiinteä objektiivi, keskussuljin, porroprisma^[14]
  • Nikkorex Auto-Zoom: kiinteä zoom-objektiivi^[15]
  • Nikkorex F, edullisempi vaihtoehto Nikon F:lle
• Nikkormat (1965–1978): F-sarjaa edullisempi järjestelmäkamera
  • Nikkormat FTn (1968): keskustapainotteinen valonmittaus^[16]
  • Nikkormat EL (1973): portaaton suljinaika-automaatti^[17]
  • Nikkormat ELW (1976): moottoroitu filminsiirrin^[17]
• Nikon FM (1977): käsisääteinen, uusi AI-objektiivisarja^[18]
  • Nikon FM2 (1982): nopea mekaaninen suljin^[19]
  • Nikon FM3A (2001): FM:n päivitys, kupari-alumiini-piiseosrunko^[20]
• Nikon EL2 (1977)
• Nikon FE (1978): automaattivalotus, edistyneen harrastelijan malli^[21]
  • Nikon FE2 (1983): FE:n päivitys, sähköistetty suljin, salamatäsmäysaika 1/250 s, hinta yhä sama^[21][22]
• Nikon EM (1979): kevyt ja pieni täysautomaatti^[23]
• Nikon FG (1982): helppokäyttöinen, paljon elektroniikkaa^[24]
• Nikon FA (1983): älykäs valotusohjelma^[25]
• Nikon FG-20 (1984): riisuttu versio FG:stä
• Nikon F-301 (1985): yhdysrakenteinen filminsiirrin, DX-filminkoodaus^[22]
• Nikon F-401 (1985): ponnahtava TTL-salama^[22]
• Nikon F-501 (1986): automaattitarkennus rungossa^[22]
• Nikon F-801 (1988): puoliammattilaisrunko, automaattitarkennus, lyhin suljinaika 1/8000 s^[26][22]
• Nikon FM10 (1995): Cosinan valmistama, muovikuorinen ja manuaalisäätöinen, oli tuotannossa vuoteen 2019^[27][28]
• Nikon F601 (1990): F801:n riisuttu versio^[29]
• Nikon F-801s (1990)
• Nikon F90 (1992): kehittynyt salama-automatiikka^[22]
• Nikon FE10 (1996): kuten FM10, mutta myös A-valotusautomatiikka^[30]
• Nikon Pronea 600i (1996): ensimmäinen APS-filmiformaatin järjestelmä^[22]
• Nikon Pronea 3 (1998): järjestelmä APS-filmille, muovibajonetti, kevyt^[31]
• Nikon F65 (2000): helppokäyttöinen, useita kuvausohjelmia, aloittelijoille^[32][33]
• Nikon F55 (2000): riisuttu versio F65:stä^[34]
• Nikon F80 (2000)^[22]
• lisäksi vuosien varrella noin 70 kinofilmi- ja APS-kompaktia^[35]

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: digiaikakausi puuttuu

• Nikkor

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikon Wikimedia Commonsissa

• Yhtiön kotisivut (englanniksi)
• Yhtiön suomenkieliset kotisivut