Ocepechelon
Ocepechelon on sukupuuttoon kuollut meressä elänyt kilpikonnasuku. Suvun ainoa laji on Ocepechelon bouyai, ja se tunnetaan vain yhden Marokosta löydetyn kallon perusteella, joka on peräisin myöhäisliitukauden Maastricht-vaiheelta.[1]
| Ocepechelon | |
|---|---|
 | |
| Myöhäisliitukausi Maastricht-vaihe[1] | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Alalahko: | Pystytaivuttajat Cryptodira |
| Kladi: | Panchelonioidea |
| Heimo: | †Protostegidae |
| Suku: | †Ocepechelon Bardet et al., 2013 |
| Laji: | bouyai |
| Kaksiosainen nimi | |
† Ocepechelon bouyai | |
| Katso myös | |
Ocepechelonin kallo oli noin 70 senttiä pitkä, mikä tekee siitä yhden suurimmista tunnetuista merikilpikonnista. Sen erikoisin piirre oli sen luinen, putkimainen nokka, jolla se luultavasti imaisi vedestä pieniä kaloja, pääjalkaisia ja meduusoja ravinnokseen. Samankaltaista tekniikkaa hyödyntävät nykyisistä kilpikonnista muun muassa matamata ja näykkijäkilpikonna, mutta niistä poiketen Ocepechelonilla oli pitkä nokka. Eniten se muistutti ruokailutavoiltaan ja nokkansa rakenteelta putkisuukaloja ja nokkavalaita.[1]
Fylogenia
Evers et al. (2019):[2]
| Panchelonioidea |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||