Ollin oppivuodet (elokuva)

Koivumäen patruunan hemmoteltu Olli-poika päättää karata kotoaan saatuaan selkäsaunan isältään sen jälkeen, kun hän oli tapellut kartanon voudin pojan Pentin kanssa. Karkumatkalla Olli tapaa serkkunsa Kaarlen, joka majoittaa Ollin luokseen ränsistyneeseen Harmaalan taloon ja uskottelee hänelle, että Pentti on kuollut tappelussa. Kaarle päättää hankkiutua eroon Ollista saadakseen itselleen perinnön, jonka patruuna on testamentissaan määrännyt Ollille. Hän lähettää Ollin Tukholmaan kieron suutari Simolinin luokse.

Simolin kohtelee Ollia huonosti. Olli ystävystyy Ränni-Pelle -nimisen pojan kanssa ja karkaa hänen kanssaan laivalla takaisin Suomeen. Turussa Olli työskentelee suutari Jokelan oppipoikana. Suomeen saapunut Simolin lavastaa Ollin syylliseksi varkauteen, ja Olli joutuu kasvatuslaitokseen. Meriltä palannut Ränni-Pelle auttaa Ollin taas pakoon, ja pakomatkalla Olli päättää poiketa vielä kerran kotonaan. Täällä hänen vanhempansa ovat jo uskoneet Ollin kuolleen. Myös Pentti on elossa, ja näin Kaarle-serkun juonittelu paljastuu.

Ollin oppivuodet kuvattiin kesällä 1920. Kuvauspaikat sijaitsivat nykyisen Helsingin alueella. Koivumäen kartanoa esitti Degerön kartano Laajasalossa, Harmaalan kartanoa puolestaan Herttoniemen kartano. Tukholman ja Turun laitakatuja esittivät Hermannin kadut. Lisäksi kuvattiin Sörnäisten satamassa ja nykyisen Pasilan rautatieaseman paikkeilla. Ollin lähtö Tukholmaan kuvattiin Hangon matkustajasatamassa. Studiona toimi Vironkadun studio Helsingissä.

”Ollin oppivuodet on filmi, jota katsellessa jokaisen suomalaisen sydän suopenee ja joka ehdottomasti kannustaa meitä yhä suurempiin ja korkeampiin pyrkimyksiin”, Karjala-lehden kriitikko arvioi elokuvaa. Iltalehti piti elokuvan kokoonpanoa ”rikkaana ja vaihtelevana”.

Ollin oppivuodet nähtiin televisiossa ensi kerran 15. marraskuuta 1971. Tuolloin se sai yli miljoona katsojaa.^[2] Televisioesityksen yhteydessä Helsingin Sanomien Paula Talaskivi arvioi elokuvan ”viehättäväksi ja jopa mukaansatempaavaksi”. Vuonna 1987 julkaistussa teoksessaan Kuviteltuja lapsia (Valtion painatuskeskus, 1987) Jukka Sihvonen nosti elokuvan suomalaisen lastenelokuvan klassikoksi. Lapsinäyttelijöiden työtä pidettiin luontevana ja pingoittumattomana; erään kriitikon mukaan samalle tasolle päästiin vasta nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Mikko Niskasen klassikkoteoksessa Pojat.^[3]

Ollin oppivuodet seurailee Swanin alkuperäisteosta melko tarkasti. Juonta tosin yksinkertaistettiin hieman, ja eräitä henkilöhahmoja jätettiin pois.

Anders Idström oli Suomen Kansallisteatterin lähetti. Myöhemmin hän suomensi nimensä Antti Ilvokseksi ja toimi Suomi-Filmin järjestäjänä 1930-luvulla.

Elokuvasta annettiin kutsuvierasesitys 19. joulukuuta 1920 Helsingissä, paikalla oli muun muassa tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg.

Elokuva sai suhteellisen hyvän yleisömenestyksen, mutta jäi noin 50 000 markkaa tappiolle.^[4]

Elokuva kuuluu Yleisradion viiden elokuvan Mykkä valo -sarjaan, johon Yle on tilannut uuden musiikin. Tähän elokuvaan musiikin on säveltänyt Harri Vuori. ^[5]

• Suomen kansallisfilmografia 1, Suomen elokuva-arkisto, Oy Edita Ab 1996, ISBN 951-37-1901-4
• Mykkäelokuvasivusto: Ollin oppivuodet

Viitteet