Ouidah
Ouidah, jota kutsutaan myös nimillä Whydah, Juda,[3] Juida ranskaksi[4] ja Ajudá portugaliksi,[5] on kaupunki Beninin rannikolla. Kaupungin pinta-ala on 364 km2.[6] Vuonna 2013 väkiluku oli 162 000.[2]
| Ouidah Glēxwé Whydah, Juda, Juida, Ajudá | |
|---|---|
 Ouidahin basilika. | |
 Ouidah | |
, 2°04′59″E | |
| Valtio |  Benin |
| Departementti | Atlantique |
| Korkeus merenpinnasta | 12 m[1] |
| Aikavyöhyke | +1 |
| Väestö | |
| Väkiluku (2013) | 162 034[2] |
| Väestötiheys | 250 as./km² |
{{URL|example.com|optional display text}} | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Historia
Paikallisen perinnetiedon mukaan kaupungin perusti Kpase. Tämä tapahtui luultavasti kuudennentoista vuosisadan lopussa, jolloin kaupunki oli alun perin nimellä Glēxwé, kirjaimellisesti 'Maalaistalo', ja oli osa Huedan kuningaskuntaa.
Whydahin joukot raivasivat tiensä Afrikan sisäosiin ja ottivat vangiksi miljoonia ihmisiä heimosodissa, ja myivät ne eurooppalaisille ja arabeille. Vuonna 1716, kun suuri englantilainen orjalaiva Whydah Gally saapui ostamaan 500 orjaa kuningas Haffonilta myydäkseen heidät Jamaikassa, Huedan kuningaskunnasta oli tullut toiseksi suurin orjaportti Kolmiokauppaan.
Valtakuntaa hallitsi kuningas Huffon, joka sai kruununsa lahjaksi Portugalilta. Vuonna 1727 kuningaskunnan ja Ouidahin valtasi Dahomeyn kuningas Agajan joukot.
Aikaisemmista Huedan kuningaskunnasta tuli osa Dahomeyn valtakuntaa. Portugali, Englanti, Hollanti ja Ranska rakensivat linnoituksia kaupunkiin suojellakseen etujaan orjamarkkinoilla. Portugalilaiset olivat löytäneet kaupungin vuonna 1580, jonka he nimesivät Ajudáksi. Portugalin linnoitus São João Baptista de Ajudá on nykyisin Ouidahin museo, jonka rakennus on peräisin vuodelta 1721. Linnoitus pysyi Portugalin hallussa 31. heinäkuuta 1961 asti.
2000-luvulla Ouidah on kasvanut voimakkaasti, samalla kun pääkaupunki Cotonoun kasvu on hidastunut. Pääkaupungin kalliit asunnot, melu ja saasteet ovat saaneet väestön hakeutumaan naapurikuntiin kuten Ouidaihiin.[2]
Cotonousta Atlantin rantaa pitkin Ouidahiin menevä Route des pêches -tien toista vaihetta alettiin rakentamaan keväällä 2012.[7]
Maamerkkejä
Ouidahin nähtävyyksiä pytontemppeli, katolinen basilika 1900-luvun alusta ja Kpassén pyhä metsä, jossa on veistoksia ja raunioita.
Orjareittiä pitkin orjia vietiin rannikolle. Sen varrella on lukuisia patsaita ja muistomerkkejä, joista suurin on rannikolla nimeltä Ovi jolta ei ole paluuta.[8]
Ouidahin markkinapaikka, jonka partiolaiset perustivat 20 vuotta sitten, kouluttaa nuoria maanviljelystaitoihin ja vastaa näin kaupungistumisen paineisiin.
Ouidah on Vodun-uskonnon henkinen pääkaupunki, ja siellä järjestetään vuosittain suuri kansainvälinen Vodun-festivaali.[9]
Ouidahin museot
Ouidahissa ovat seuraavat museot:
- Francisco Felix de Souzan kotimuseo Musée Don Francisco Felix de Souza Chacha.[10][10]
- Ouidahin historiallinen museo on portugalilaisessa linnoituksessa, Musée d'histoire de Ouidah.[11][11]
- Villa Ajavonissa on Zinsou-säätiön nykytaiteen museo Musée d'art contemporain de Ouidah.[12]
- La maison de Brésil (Maison de Mémoire)[13]
Maailmanperintökohde
Kohdetta on ehdotettu UNESCON maailmanperintöluetteloon kulttuuri-luokkaan 31. lokakuuta 1996.[14]
Merkittäviä henkilöitä
- Angélique Kidjo, laulaja
- Felix Couchoro, kirjailija
- Oscar Olou, jalkapalloilija
- Patrice Talon, liikemies, presidentti
Kuvia
Pyton-temppelin ovi.
Monumentin Ovi jolta ei ole paluuta katsojia.
Monumentti orjareitin varrella.
Zinsoun nykytaiteen museo.
Pyhän metsän portaali.
Raunioita Ouidahin Pyhässä metsässä.
Veistos Pyhässä metsässä.
Katumaisema iltahämärässä lähellä Ouidahin keskustaa.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- Law, Robin: Ouidah, The Social History of a West African Slaving ´Port´ 1727 - 1892. James Currey ja Ohio University Press, 2004. ISBN 978-0-85255-497-5. (englanniksi)