Petri Hirvonen
Petri Hirvonen (24. huhtikuuta 1936 Helsinki – 17. tammikuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen kardiologi. [1] Hirvonen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1964, sai sisätautien erikoislääkärin oikeudet 1977 ja suoritti kardiologian erikoislääkärin pätevyyden 1979. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1975. Sotilasarvoltaan hän oli lääkintäkapteeniluutnantti ja lääkintöneuvoksen arvon hän sai 2007. [2] Hirvonen työskenteli uransa aikana mm. Salus-sairaalassa, HYKS:ssä sekä Kivelän ja Marian sairaaloissa. Hän jäi eläkkeelle Marian sairaalan apulaisylilääkärin tehtävästä.[2]
Vuosina 1977–1986 hän toimi Suomen Sydänliitossa, mm. laitoksen asiantuntijalääkärinä ja johtajana. Lääkintöhallituksen sydän- ja verisuonitautien tieteellisen asiantuntijaryhmän sihteerinä hän työskenteli 1980–1986[1] sekä Suomen Kardiologisen Seuran varainhoitajana ja hallituksen jäsenenä 1977–1980.[3] Hän teki huomattavaa valistus- ja kirjoitustyötä sydäntautien tutkimuksesta ja hoidosta, mm. angina pectoriksesta[4], aorttaläppävioista[5] tai vasemmasta kylkiasennosta sydämen vajaatoimintapotilaaseen[6].
Hän toimi myös Otavan ja Yhtyneitten Kuvalehtien työterveyslääkärinä.[1] Lisäksi Hirvonen toimi yksityislääkärinä ja Dextran konsultoivana kardiologina sekä sydämen ultraäänitutkimuksista vastaavana lääkärinä.[2]
Petri Hirvosen vanhemmat olivat KTT Eino Hirvonen ja Aili Kuusinen. Hän oli naimisissa Katariina (Kaisa) os. Reenpään kanssa.[2]