Piippolimakotilo

nilviäislaji

Piippolimakotilo (Lymnaea stagnalis) on suurin Suomessa esiintyvä vesikotilolaji. Sen kuori on suippo, teräväkärkinen, 25–50 mm pitkä. Elävänä kotilo on tummahko; tyhjänä kuori on kiiltävän kellanruskea ja osittain läpikuultava. Vartalo on kellanharmaa.[3]

Piippolimakotilo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta:Eläinkunta Animalia
Pääjakso:Nilviäiset Mollusca
Luokka:Kotilot Gastropoda
Lahko:Vesikeuhkokotilot Basommatophora
Heimo:Limakotilot Lymnaeidae
Suku:Lymnaea
Laji:stagnalis
Kaksiosainen nimi

Lymnaea stagnalis
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Piippolimakotilo Commonsissa

Piippolimakotilo on hyvin yleinen matalissa vesissä kuten rehevissä järvissä, lammikoissa ja vähäsuolaisissa merenlahdissa. Se liikkuu vesikasveja myöten, ruokailee liikkuessaan ja nousee useita kertoja tunnissa pintaan hengittämään. Piippolimakotilon vatsapuolella on raastinrautamainen kieli, jolla se raastaa ruokansa vesikasveista ja pohjakivistä. Se syö leviä, vihreitä lehtiä, lampipolyyppeja, kalanraatoja yms. Sitä on kutsuttu myös isolimakotiloksi.[4]

Piippolimakotilon tyhjä kuori.
Piippolimakotilon kutua uistinvidan kelluslehden alapinnalla.

Piippolimakotiloita esiintyy koko Euroopassa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikassa.[3]

Lähteet

Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.