Piippolimakotilo
Piippolimakotilo (Lymnaea stagnalis) on suurin Suomessa esiintyvä vesikotilolaji. Sen kuori on suippo, teräväkärkinen, 25–50 mm pitkä. Elävänä kotilo on tummahko; tyhjänä kuori on kiiltävän kellanruskea ja osittain läpikuultava. Vartalo on kellanharmaa.[3]
| Piippolimakotilo | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Vesikeuhkokotilot Basommatophora |
| Heimo: | Limakotilot Lymnaeidae |
| Suku: | Lymnaea |
| Laji: | stagnalis |
| Kaksiosainen nimi | |
Lymnaea stagnalis | |
| Katso myös | |
Piippolimakotilo on hyvin yleinen matalissa vesissä kuten rehevissä järvissä, lammikoissa ja vähäsuolaisissa merenlahdissa. Se liikkuu vesikasveja myöten, ruokailee liikkuessaan ja nousee useita kertoja tunnissa pintaan hengittämään. Piippolimakotilon vatsapuolella on raastinrautamainen kieli, jolla se raastaa ruokansa vesikasveista ja pohjakivistä. Se syö leviä, vihreitä lehtiä, lampipolyyppeja, kalanraatoja yms. Sitä on kutsuttu myös isolimakotiloksi.[4]
Piippolimakotiloita esiintyy koko Euroopassa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikassa.[3]