Poni

Poneja käytetään kokonsa vuoksi nykyisin erityisesti lasten ratsuina, joskin isoimmat ponit käyvät myös ainakin pienikokoisten aikuisratsastajien käyttöön. Vanhastaan poneja on elänyt villeinä tai puolivilleinä karuissa olosuhteissa ja niitä on käytetty ratsuina, maataloustöihin ja ajoon sekä esimerkiksi kaivostöihin^lähde?.

Ratsastuskilpailuissa on erikseen poniluokkia, jotka on esimerkiksi Suomessa tarkoitettu korkeintaan 16-vuotiaille poniratsastajille. Myös poniratsastajaiän ylittänyt voi osallistua ratsastuskilpailuihin ponilla, mutta ratsukon on oltava sopusuhtainen eikä se voi osallistua poniluokkiin. Valjakkoajossa poniluokissa ei ole ikärajoituksia.^[2] Poniraveissa pieniä eli A-kategorian poneja saa ohjastaa korkeintaan 18-vuotias.^[3]

Jako poneihin ja hevosiin riippuu asiayhteydestä: kilpailuissa raja on rodusta riippumatta absoluuttinen korkeusraja, muissa yhteyksissä poniksi lasketaan useimmiten ponirodun edustaja ja hevoseksi hevosrodun edustaja. Rodun määritteleminen poni- tai hevosroduksi ei ole yksiselitteistä, ja tietyt rodut voidaankin laskea joissakin maissa hevosiksi ja toisissa poneiksi. Monet tällaisista roduista saatetaan luokitella muissa maissa pienhevosiksi.

Suomessa noudatetaan nykyisin aina alkuperämaan käytäntöä rodun poniksi määrittelemisen osalta. Suomen käytännön vuoksi islanninhevosia, haflingereita ja vuonohevosia kutsutaan Suomessa hevosiksi, tarkemmin sanottuna ponikokoisiksi hevosiksi eikä poneiksi kuten Keski-Euroopassa. Aiemmin niitä sanottiin islanninponiksi ja vuonoponiksi.^lähde?

Kansainvälisten hevosurheilusäännösten mukaan poneiksi luetaan kaikki hevoset, joiden säkäkorkeus on enintään 148 cm^[4][5] (brittiläisittäin 14,2 hands eli kämmenenleveyttä). Tämän poni/hevonen -jaottelun lisäksi poneja jaetaan säkäkorkeuden perusteella myös eri kokoluokkiin: esimerkiksi Suomen ratsastuskilpailuissa ponit jaetaan pieniin (alle 140 cm) ja isoihin poneihin (140–148 cm)^[2] ja poniraveissa A-kategoriaan (alle 107 cm) ja B-kategoriaan (107,1–130 cm)^[3]. Kilpailuyhteyksissä yli 148 cm korkea hevosyksilö lasketaankin hevoseksi ja alle 148 cm korkea poniksi rodusta riippumatta. Hevosurheilukilpailujen poniluokat ovat yleensä rodusta riippumatta avoinna kaikille ponikokoisille (tai kooltaan tiettyyn ponikorkeusryhmään kuuluville) yksilöille, ja näissä yhteyksissä niitä myös kutsutaan poneiksi.

Varsinaisiksi poneiksi katsotaan vain tiettyjen ponirotujen edustajat. Nämä rodut poikkeavat rakenteeltaan selvästi muista hevostyypeistä. Ponien tyypillisiin ominaisuuksiin kuuluvat isoihin hevosiin verrattuna muiden muassa suhteellisen lyhyet jalat, lyhyt ja paksu kaula sekä roteva rakenne. Myös kevyitä ja siroja ponirotuja kuitenkin on.^lähde?

Ylikorkeat ponit ja ponikokoiset hevoset

Ponien rotumääritelmään kuuluu tavallisesti säkäkorkeuden yläraja, joka voi olla ponikorkeuden raja 148 cm tai jokin matalampi säkäkorkeus. Ylikorkeaa eli tämän määrätyn ylärajan täysikasvuisena ylittävää yksilöä ei yleensä hyväksytä rodun jalostukseen eikä siis esimerkiksi oteta rotunsa kantakirjaan. Yli 148 cm korkeaksi kasvavaa ponirodun edustajaa kutsutaan ylikorkeaksi poniksi. Käyttöponeina ja kilparatsuina ylikorkeat yksilöt voivat olla erinomaisia, ja niitä saatetaan myös käyttää risteytyksiin ja ratsuponijalostukseen.

Rakenteeltaan ison hevosen tyyppisten rotujen edustajat voivat jäädä ponikokoisiksi. Esimerkiksi arabianhevosen säkäkorkeus on usein vain 140–150 cm, mutta arabit ovat silti hevosia ja niillä on hevosen rakenne ja ominaisuudet. Muutkin täysiveriset saattavat jäädä ponikokoisiksi. Lisäksi ainakin suomenhevosella on olemassa oma muista jalostussuunnista erillinen pienhevostyyppinsä, joka on niin ikään ponikokoinen.

Niin kutsuttujen ratsuponien jalostus perustuu poni-hevosristeytyksiin, joilla tavoitellaan ponikokoista, mutta hevosmaista ja laadukasta urheiluponia. Säännönmukaisesti ponikokoisiksi jääviä hevostyyppisiä rotuja kutsutaan joissakin maissa pienhevosroduiksi.

Luonne

Poneille on tyypillistä neuvokkuus, älykkyys, vilkkaus ja joskus myös erittäin vahva oma tahto.^lähde? Poneja pidetäänkin usein hevosia hankalampiluonteisina: itsepäisinä, oikukkaina ja temppuilevina.^lähde? Vaikka varsinaiset ponit saattavatkin perusluonteeltaan jossain määrin poiketa tyypillisistä hevosista, syy lienee usein ponin puutteellisessa koulutuksessa.^lähde?

Poneja ovat mm. brittiläiset ja irlantilaiset ponirodut kuten exmoorinponi ja laajalle levinnyt ponirotu, erittäin pienikokoinen shetlanninponi. Nämä eläimet elivät Britteinsaarten karuissa oloissa vuosituhansia eristyksissä muista hevosista. Muita tunnettuja ponirotuja ovat esimerkiksi newforestinponi ja welsh-poni sekä ruotsalainen gotlanninruss.

• Miniatyyrihevonen
• Risteytysponi

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Poni Wikimedia Commonsissa