Puumerkki

omistajaa tai asianomaista symboloiva merkki

Puumerkki (ruots. sanasta bomärke[2]) on omistajaa tai asianosaista osoittava merkki, jota kirjoitustaidottomat ovat käyttäneet nimikirjoituksena tai allekirjoituksena.[3][4] Nykykielessä sanaa käytetään myös väljemmin merkityksessä 'merkki' tai 'jälki'.[4]

Yleisimpiä puumerkkejä eri puolilta pohjoista Eurooppaa.[1]
Talonpoika Pentti Poutun puumerkki
1. islantilaisen Ormur Ketilssonin puumerkki vuodelta 1369
2. islantilaisen Þordur Snorrasonin puumerkki, v. 1439
3. ruotsalaisen tuomarin Sweder Scallen puumerkki, v. 1413
4. kivenhakkaajan puumerkki Uppsalan tuomiokirkosta

Historia ja käyttö

Aikanaan erotettiin yksityiselle henkilölle kuuluvat puumerkit talolle kuuluvista. Talokohtaiset puumerkit kuuluivat taloon niin kiinteästi, että ne jäivät sille myös omistajan vaihtuessa. Sillä merkittiin irtainta omaisuutta, joka saattoi joutua vieraisiin käsiin tai sekaantua toisten talojen vastaavaan tarpeistoon. Talon tai tilan jakaantuessa siitä eronneet kehittivät oman merkkinsä lisäämällä kantatalon puumerkkiin uusia viivoja. Ne tehtiin muodoiltaan yksinkertaisiksi, jotta ne voitaisiin helposti raaputtaa tai vuolla puuhun.[3]

Puumerkkien käyttö yleistyi Suomessa 1500-luvulla. Kirjoitustaito alkoi yleistyä 1800-luvulla, minkä johdosta puumerkkejä ruvettiin käyttämään rinnakkain allekirjoitusten kanssa. Tuolloin oli tapana tehdä niistä koristeellisia, mutta 1900-luvun puolella tyyli vaihtui pelkistetymmäksi. Lopulta puumerkkien käyttö hiipui kokonaan 1950-luvulle tultaessa.[5] Puumerkkejä esiintyy myös vaakunoissa.[6]

Suomalaisia puumerkkejä on tutkinut erityisesti rovasti P. O. Ekko, joka on julkaissut aiheesta myös kirjoja.[7]

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Aaltonen, Elsa: Kustavilaisia puumerkkejä. Kustavi: E. Aaltonen, 1999. ISBN 952-91-1128-2.
  • Ekko, P. O.: Puumerkit ja riimut menneisyyden avaimina. Toimittanut Timo Ekko. Helsinki: Suomen heraldinen seura, 1984.
  • Ekko, P. O.: Puumerkit puhuvat. Toimittanut Timo Ekko. Pori: T. Ekko, 1991.
  • Ekko, P. O.: Länsi-Suomen puumerkkien historia. Toimittanut Timo Ekko. Pori: Timo Ekko, 2002. ISBN 952-91-1128-2.

Aiheesta muualla