Radioamatööri
Radioamatööri tarkoittaa henkilöä, joka on suorittanut paikallisen telehallintoviranomaisen ylläpitämän tutkinnon ja saanut todistuksen, joka oikeuttaa käyttämään radioamatööriasemaa radioamatööreille varatuilla taajuuksilla ja rakentamaan amatööriradiolaitteita sekä niiden apulaitteita, kuten vahvistimia.
Maailmassa radioamatöörejä on arviolta noin kolme miljoonaa.[1] Yksi suurimmista radioamatöörimaista on Japani, jonka vajaasta 130 000 000 asukkaasta noin 1 000 000 on radioamatöörejä[2]. Japanissa on useita radioamatööriradiovalmistajia, kuten Alinco, Yaesu (myös Vertex Standard, entinen Yaesu Musen ja siihen yhdistetty sveitsiläinen Sommerkamp).[3]
Radioamatööriharrastuksen tarkoituksena on pitää radioyhteyksiä toisten radioamatöörien kanssa. Harrasteen toinen tarkoitus on radiotekniikan tuntemuksen lisääminen rakentamalla lähetin- ja vastaanotinlaitteita sekä antenneja.
Monen radioamatöörin harrasteen alkuna on ollut esimerkiksi DX-kuuntelu, joka ei ole luvanvaraista. Kuuntelun voi aloittaa esimerkiksi tarpeettomaksi jääneellä putkiradiolla, tai vakavampana harrasteena DX-kuunteluun hankitaan erilliset radiovastaanottimet.
Radioamatööriasemilla, joilla on viranomaisen myöntämä asemalupa, on henkilökohtainen asematunnus. Kutsun ensimmäinen osa, prefiksi, kertoo aseman sijainnin yleensä noin luvan myöntävän valtion tarkkuudella.
Yhteydenpitotapoja
Tapoja, joilla yhteyksiä pidetään, on monia: yleisimpinä puhetyöskentely[4], erilaiset digitaaliset lähetelajit[4] sekä sähkötysyhteydet[4]. Harrastuksen erilaisia muotoja ovat muun muassa radiolaitteiden rakentelu, DX- eli harvinaisten maiden keräily (DX = distant X, eli kaukainen tuntematon), kilpailutoiminta[4], radiosuunnistus[4] ja yhteyksien pitäminen radioamatöörisatelliittien kautta[4]. Radioyhteyksiä voidaan pyrkiä pitämään myös erityisen vaativissa olosuhteissa, kuten pienitehoisilla laitteilla tilapäisesti esimerkiksi maastoon rakennetuilta asemilta ilman sähkönsyöttöä valtakunnan verkosta[4] tai heijastamalla signaali Kuun kautta[4], meteorien ionisaatiovanojen kautta (ks. meteorisironta) tai revontulien ionisoiman vyöhykkeen kautta.lähde?
Kuunteluradioamatööritoiminta
- Pääartikkeli: Kuuntelija-amatööri
Kuunteluradioamatööritoiminta on radioamatööritoiminnan osa, jossa ei lähetetä radioamatöörien tapaan radiolähetyksiä, mutta kuunnellaan radioamatöörien lähetyksiä ja hyötyradioliikennettä. Koska kuuntelija-amatööritoiminnassa ei lähetetä, vaan ainoastaan vastaanotetaan radioaaltoja, ei toiminta edellytä radioamatööritutkinnon radioamatööripätevyyden osoittamiseksi eikä asemakutsutunnuksen anomista eikä vuosittaisen radiotaajuusmaksun suorittamista. Englanniksi kuunteluradioamatööritoimintaa kutsutaan lyhytaaltokuunteluksi, short wave listening, jolla on tarkoitettu lyhyiden radioaaltojen kuuntelemista. Nykyään kuitenkin radioamatööritoimintaa on myös 30 MHz ylittävällä aaltoalueella, VHF- ja UHF-alueilla, joten kuunteluamatööritoiminta voi kohdistua myös näihin alueisiin. lähde?
Radioamatööritoiminta Suomessa
- Pääartikkeli: Radioamatööritoiminta Suomessa
Suomessa radioamatöörejä on noin 6 000.[1] Suomessa radioamatööriasemakutsuja oli 30. syyskuuta 2014 kaikkiaan 7 103, joista osa oli radiotoistinten ja osa yhteisöjen, kuten radioamatöörikerhojen. OF-alkuisia kutsutunnuksia oli neljä, OG-alkuisia 78, OH-alkuisia 6975, OI-alkuisia 25 sekä OJ-alkuisia 21.[5]
Suomessa radioamatöörin pätevyystodistuksia myöntää Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom). Suomen Radioamatööriliitto ry (SRAL) on Suomen radioamatöörien kansallinen keskusjärjestö.
Tunnettuja radioamatöörejä
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
- International Amateur Radio Union (IARU), kansainvälisen järjestön sivusto
- Kuuluisia radioamatöörejä
- Suomen Radioamatööriliitto
- Software Packages in "squeeze", Subsection hamradio - Debian GNU/Linuxin radioamatööriohjelmia
- Luutnantti Hallamaa : GE OM-GLD TO QSO, Suomen Kuvalehti, 02.03.1929, nro 9, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot