Renault R25

Renault R25 oli brittiläisen Bob Bellin suunnittelema Formula 1 -auto, jolla Renault kilpaili kaudella 2005. Autoa ajoivat kilpailuissa espanjalainen Fernando Alonso ja italialainen Giancarlo Fisichella. Autossa oli Michelinin renkaat ja se käytti Elfin poltto- ja voiteluainetta. Jarrut autoon valmisti Hitco.^[1][2][3]

Renault R25
Fernando Alonso Yhdysvaltain GP:n aika-ajoissa.
Talli	Renault
Suunnittelija(t)	Bob Bell
Kuljettajat	5. Fernando Alonso 6. Giancarlo Fisichella
Teknisiä tietoja
Renkaat	M Michelin
Polttoaine	Elf
Jarrut	Hitco
Runko	Hiilikuitumonokokki
Moottori	Vapaasti hengittävä RenaultRS25 3.0 L V10
Voimansiirto	Renault 7-vaihteinen puoliautomaattinen pituussuuntainen vaihdelaatikko
Kilpailuhistoria
Debyytti	Australian GP 2005
Kilpailuja	19
Voittoja	8
Paalupaikkoja	7
Nopeimpia kierroksia	3
Palkintosijoja	18
MM-pisteitä	191
Valmistajien maailmanmestaruuksia	1
Kuljettajien maailmanmestaruuksia	1
Infobox OK

Kausi alkoi tallin osalta mainiosti, kun paalupaikalta Australian GP:hen startannut Fisichella voitti debyyttikilpailunsa Renault'lla. Alonso nousi 13. lähtöruudusta kolmanneksi ja saavutti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Malesian GP:ssä Alonso voitti kilpailun lähdettyään paalupaikalta, Fisichella joutui keskeyttämään kilpailun kolaroinnin seurauksena. Kauden kolmanteen kilpailuun, Bahrainin GP:hen, talli lähti jo selvänä ennakkosuosikkina. Alonso onnistuikin saavuttamaan paalupaikan aika-ajoissa ja voitti myös kilpailun. San Marinon GP:ssä Alonso kasvatti voittoputkensa kolmen kilpailun mittaiseksi, kun Fisichella taas keskeytti kolmannen kerran peräkkäin. Espanjan GP:ssä Alonso nousi kilpailussa kolmannesta lähtöruudusta toiseksi ja Fisichella ajoi viidenneksi saavuttaen samalla kilpailun nopeimman kierroksen. Monacon GP:ssä talli ei yltänyt huippumenestykseen, kun Alonso putosi neljänneksi starttattuaan toisesta lähtöruudusta ja Fisichella oli 12:s. Euroopan GP:ssä Alonso nousi kuudennesta lähtöruudusta voittajaksi ja saavutti myös nopeimman kierroksen, Fisihella ajoi kuudenneksi. Kanadan GP:ssä molemmat kuljettajat joutuivat keskeyttämään. Ranskan GP:ssä tallin autoja koristi kiinalaisen taruston Feeniks linnun kuvat. Kuvion tarkoituksena on ilmaista voimaa, nopeutta ja johtajuutta. Alonso ajoi kilpailussa paalupaikalta voittoon, Fisichellan jäädessä jälleen kuudenneksi.

Alonso starttasi paalupaikalta myös Britannian GP:hen, mutta joutui kilpailussa taipumaan McLarenin Juan Pablo Montoyalle. Fisichella onnistui puolestaan nousemaan seitsemännesta lähtöruudusta neljänneksi. Hän oli myös neljäs seuraavaksi ajetussa Saksan GP:ssä. Alonso nousi kuitenkin kilpailun voittajaksi. Turkin GP:ssä Alonso ajoi toiseksi ja Fisichella oli jälleen neljäs. Italian GP:ssä tallin molemmat kuljettajat ylsivät palkintokorokkeelle, kun Alonso oli toinen ja Fisichella kolmas. Alonso ajoi kolmannen kerran peräkkäin toiseksi Belgian GP:ssä. Brasilian GP:ssä Alonso ajoi kolmanneksi starttattuaan paalupaikalta. Samalla hän varmisti uransa ensimmäisen kuljettajien maailmanmestaruuden. Fisichella jäi kilpailussa viidenneksi. Japanin GP:ssä Fisichella oli lähellä voittoa, mutta taipui viimeisellä kierroksella nopeammalle Kimi Räikköselle ja jäi toiseksi. Alonso nousi kilpailussa 16. lähtöruudusta kolmanneksi. Alonso voitti kauden viimeisen kilpailun, Kiinan GP:n, ja Fisichella oli neljäs joka sai kilpailun lopussa varikonläpiajorangaistuksen hidastelemalla Kimi Räikköstä varikkosuoralla. Samalla talli varmisti historian ensimmäisen valmistajien mestaruuden omalla tallilla.^[4] Edellinen Renault'n moottoreilla saavutettu mestaruus oli kaudelta 1997, kun Jacques Villeneuve voitti kuljettajien mestaruuden ja Williams-Renault valmistajien tittelin.

Talli voitti valmistajien MM-sarjan yhdeksän pisteen erolla toiseksi tulleeseen McLareniin.^[5] Pisteitä Renault saavutti 191. Lisäksi Alonso voitti autolla kuljettajien mestaruuden.^[6] R25 palasi julkisuuteen vuonna 2007, kun Top Gearin juontaja Richard Hammond ajoi sillä ympäri Top Gearin rataa Silverstonen radalla^[7]