Rhinopithecus strykeri
Rhinopithecus strykeri on häntäapinoiden heimoon kuuluva kädellinen. Se löydettiin vuonna 2010 Myanmarista, ja sen arvioitu populaatio on 260–330 yksilöä.
| Rhinopithecus strykeri | |
|---|---|
 Piirros | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Osalahko: | Apinat Simiiformes |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Alaheimo: | Lehtiapinat Colobinae |
| Suku: | Rhinopithecus |
| Laji: | strykeri |
| Kaksiosainen nimi | |
Rhinopithecus strykeri | |
| Katso myös | |
| |
Ulkonäkö
R. strykeri on pääväriltään musta, mutta sillä on valkoiset korvatupsut ja parta. Sen huulet ovat ulkonevat. Lajin epätavallisin piirre on ylöspäin kääntyneet sieraimet. Lajin häntä on pitkä, sillä se on 1,4-kertainen muuhun vartaloon verrattuna.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
Lajin arvellaan elävän pienellä, noin 270 neliökilometrin laajuisella alueella Kachinin osavaltiossa Myanmarin koillisosassa. Lajin populaatioksi on arvioitu 260–330 yksilöä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto ei ole vielä arvioinut lajin uhanalaisuutta, mutta todennäköisesti se on äärimmäisen uhanalainen.[3]
Lajin asuinalue on Mawjoen varrella. Se on eristyksissä muista Rhinopithecus-suvun lajeista, sillä asuinalueiden välissä virtaa kaksi suurta jokea: Mekong ja Salween.[3] Lähin sukulaislaji on Kiinan Yunnanin maakunnasta löytyvä bietinpystynenäapina.[2]
Löytäminen
R. strykeri löydettiin osana Myanmarin kädellisten suojeluohjelmaa vuonna 2010. Tutkijat pääsivät lajin jäljille paikallisilta metsästäjiltä saaduista turkiksista ja kalloista. Metsästäjät raportoivat myös lajista, jonka määritelmä ei sopinut mihinkään tunnettuun nisäkäslajiin. Vaikka laji onkin tieteelle uusi, paikalliset tunsivat sen jo ennestään nimellä mey nwoah, joka tarkoittaa "apinaa, jolla on ylöspäin kääntyneet kasvot".[2]
Löydöstä ilmoitettiin ensimmäisen kerran American Journal of Primatologyssä julkaistussa tutkimuksessa lokakuussa 2010.[4]
Lähteet
Aiheesta muualla
- American Journal of Primatologyn alkuperäinen artikkeli (englanniksi)