SS Princess
SS Princess oli Winnipegjärvellä Manitobassa Kanadassa vuosina 1881–1906 liikennöinyt siipiratashöyrylaiva. Se oli rakennettu Winnipegissä Jarvis & Burridgen telakalla, ja sitä pidettiin Winnipegjärven ylpeytenä sekä aikansa hienoimpana sisävesimatkustaja-aluksena Pohjois-Amerikan länsiosissa. Aluksella oli 40 tilavaa matkustajahyttiä, ja se muistutti ulkonäöltään Mississippijoen siipirataslaivoja. Aluksen huippunopeus oli noin 25 kilometriä tunnissa. Aluksen ensimmäinen omistaja oli William Robinson, Northwest Navigation Companyn ja Dominion Fish Companyn johtaja.[1]
| Princess | |
|---|---|
 | |
| Tyyppi | alun perin matkustaja-alukseksi rakennettu siipiratasalus, n. v. 1885 muutettu rahtilaivaksi ja siipirattaat korvattu potkurilla |
| Lippuvaltio | Kanada |
| Aiemmat omistajat | William Robinson |
| Rakennustelakka | Jarvis & Burridge, Winnipeg |
| Luovutettu | 1881 |
| Status | upposi myrskyssä 24. elokuuta 1906 Winnipegjärvellä |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 49 m |
| Koneisto | mäntähöyrykone |
| Nopeus | n. 25 km/h |
| Nopeus | n. 13,5 kn |
Vuonna 1885 alus osallistui yhdessä höyrylaiva SS Colvilen kanssa Saskatchewanin kapinan osallistuneiden tuhannen sotilaan kuljettamiseen Grand Rapidsista Winnipegiin.
Pian vuoden 1885 jälkeen Princessin ulkonäköä muutettiin ja ylelliset matkustajahytit poistettiin, kun alus muutettiin rahtilaivaksi. Siipirattaat ja niitä käyttäneet höyrykoneet korvattiin uudella mäntähöyrykoneella sekä nelilapaisella potkurilla. Samalla aluksen runkoa jatkettiin 49-metriseksi. Alukselle jäi vain kuusi hyttiä, kapyysi ja pieni ruokasali. Muutostöiden jälkeen alusta käytettiin irtotavaran ja ratapölkkyjen kuljetukseen, ja usein se hinasi perässään proomua.
Aluksen ura päättyi syysmyrskyssä vuonna 1906. 24. elokuuta Princess lähti Spider Islandsin saarilta kohti Little George Islandia lastinaan 1 600 laatikollista kalaa. Aluksen lähtiessä sää oli hieno, mutta kuuden aikaan illalla järvellä alkoi puhaltaa voimakas koillistuuli. Kierrettyään Little George Islandin alus suuntasi kohti Berens Islandia, ja yltyvän myrskyn vuoksi miehistö kehotti aluksen päällikköä, John Hawesia, etsimään ankkuripaikkaa George Islandilta.
Lopulta myrskyn voimistuessa päällikkö Hawes käski kääntää aluksen ympäri ja antoi konekäskyn "täysillä eteen". Kesken käännöksen kahdeksanmetriset aallot repivät aluksen rungon kahteen osaan, ja kolme merimiestä jäi ansaan kannen alle. Matkustajat ja miehistö siirtyivät kahteen pieneen pelastusveneeseen. Päällikkö Hawes, laivan 17-vuotias hyttipalvelija Flora McDonald ja 20-vuotias kokki Yoba Johansson eivät ehtineet viimeiseen pelastusveneeseen, jonka myrsky repi laivan kyljeltä. Toinen pelastusveneistä selviytyi myrskyn läpi Berens Islandille, ja toinen laski rantaan Berens Riverin kylän lähellä, josta SS City of Selkirk pelasti eloonjääneet seuraavana päivänä.
Haaksirikossa menehtyi kuusi henkeä, ja vain kahden ruumiit löydettiin. Toinen löydetyistä oli päällikön, ja hänen yllään oli löydettäessä vain pelastusliivien siteet. Kaikki muu oli repeytynyt irti.
Lähteet
- Russell, Frances: Mistehay Sakahegan: The Great Lake, s. 100–102. Heartland Publications, Winnipeg, Manitoba, Kanada, 2000. ISBN 1-896150-10-1.