San Marinon kansalaisuus
San Marinon kansalaisuus on laillinen suhde San Marinon tasavallan ja yksittäisen henkilön välillä. Maassa noudatetaan lähtökohtaisesti ius sanguinis -periaatetta.
_12.56.29.png)
Kansalaisuuden saaminen syntymällä
Syntyperäisiä sanmarinolaisia ovat sellaiset henkilöt, joiden syntyessä molemmat vanhemmat ovat maan kansalaisia. Tämä ulottuu myös adoptioihin, jossa molemmat adoptiovanhemmat ovat maan kansalaisia. Mikäli vain toinen vanhemmista on sanmarinolainen, lapsen vanhempien tulee ilmoittaa viimeistaan 12 kuukautta lapsen 18. syntymäpäivän jälkeen, mikäli lapsi haluaa säilyttää San Marinon kansalaisuutensa vai jonkin toisen maan kansalaisuuden.[1]
San Marinon alueelta löytyneet lapset, joiden vanhemmat ovat jääneet tuntemattomiksi, ovat myös syntyperäisiä sanmarinolaisia.[1]
Kansalaisuuden saaminen hakemuksella
Hakemuksen perusteella San Marinon kansalaisuus voidaan myöntää sellaisille henkilöille, jotka täyttävät seuraavat ehdot:[2]
- hakija on merkitty maan väestötietoihin, ja asuu pysyvästi San Marinossa kansalaisuutta hakiessaan
- hakija on asunut maan alueella yhtäjaksoisesti 20 vuotta
- hakijaa ei ole tuomittu rikoksesta tai menettänyt vaalikelpoisuuttaan San Marinossa tai ulkomailla, eikä ole saanut yli vuoden mittaista vankeusrangaistusta
- hakija ei ole rikosepäilyn kohteena San Marinossa tai ulkomailla
- hakija on luopunut kaikista muista kansalaisuuksistaan
- hakija vannoo uskollisuudenvalan San Marinon kapteenivaltionhoitajien ja sisäministerin läsnäollessa
Vaadittua 20 vuoden asumisaikaa lyhennetään puoleen, mikäli hakija on:[2]
- Sanmarinolaisen vanhemman adoptoima
- naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa San Marinon kansalaisen kanssa, ja liitto on kestänyt koko ajan
Kaksoiskansalaisuus ja kunniakansalaisuus
San Marino ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta.[3]
San Marino voi myöntää ulkomaalaisille kunniakansalaisuuden. Tunnetuin sellaisen vastaanottanut henkilö lienee Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln, joka otti kunniakansalaisuuden vastaan vuonna 1861.[4]