Schräge Musik
Schräge Musik (suom. vino/viisto musiikki, joka viittasi jazz-musiikkiin[1][2]) oli toisen maailmansodan aikaan lähinnä saksalaisilla ja japanilaisilla käytössä ollut yöhävittäjien aseistustapa, jonka järjestelmälliseen käyttöön liittyi myös oma erillinen taistelutaktiikka.[3]
Yleensä konstruktio käsitti kaksi 60° – 75° kulmassa eteenpäin yläviistoon asennettua, joko 20 tai 30 millimetristä lentokonetykkiä. Tavanomaisin sijoitus oli eturungossa heti ohjaamon takana. Olennainen osa taktiikkaa oli lentokonetutkien käyttö, kuten FuG 212/220 Liechtenstein SN-2.
Taistelutaktiikkaa käyttävä yöhävittäjä paikansi kohteensa tutkan avulla, sekä suoritti hyökkäyksensä takaa alhaalta lähestyen.
Sekä Saksa että Japani käyttivät lähinnä raskaita kaksimoottorisia torjuntahävittäjiä Schräge Musikin toiminta-alustoina. Japanin eräs yleisimmistä yöhävittäjätyypeistä oli Kawasaki Ki-45 Toryu "Nick". Saksassa palvelivat lähinnä Messerschmitt Me-110 Bf, Junkers Ju 88, ja Dornier Do 17:n muunnosversiot.[4][5][6] Myös Saksan menestyksekkäimässä yöhävittäjässä Heinkel He 219 useissa versioissa käytettiin Schräge Musik-aseistusta.[7][8]
Lähteet
- Nowarra, Heinz J.: Die deutsche Luftrüstung 1933–1945. Bonn: Bernard & Graefe. kovakantinen, 26 x 22 cm, 3127 grammaa. ISBN 3-8289-5315-8. (saksaksi)
- Richard Humble: Toisen Maailmansodan lentokoneet, s. 31-32. Suomentanut Helge Seppälä. Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07838-7.
- Gustin, Emmanuel: Upward firing guns Emmanuel Gustin's Home Page. 1999. Viitattu 3.2.2019. (englanniksi)
