Sekatyömies
Sekatyömies tai sekatyöläinen on tiettyyn osaamisalueeseen erikoistuneen ammattityöläisen vastakohtaan viittaava työntekijän nimitys.[1] Sekatyömiehet tai -työläiset muodostivat aiemmin merkittävän osan erityisesti tehtävästä toiseen liikkuvasta apu- ja sesonkityövoimasta. Sekatyömiehen tehtäviin ei ollut koulutusta, vaan osaaminen kehittyi tekemällä oppimisen kautta. Sekatyöläinen edusti tietynlaista ylijäämäkategoriaa, kaatoluokkaa; sitä ei välttämättä pidetty "oikeana" ammattinimikkeenä.[2]
Tehtäviä
Sekatyömiehiä oli rakennustyömailla avustavissa tehtävissä. He saattoivat myös tehdä sementti- ja betonitöitä. Heitä toimi paljon satamissa ja maanrakennustöissä. He huolehtivat esimerkiksi tehtaiden polttoainehuollosta halkotarhoilla. Talvisin lumityöt tarjosivat heille paljon työmahdollisuuksia.[3]
Järjestäytyminen Suomessa
Sekatyöläiset järjestäytyivät useaan eri ammatilliseen organisaatioon: Suomen Tehdas- ja Sekatyöväen Liitto piti ensimmäisen edustajakokouksensa vuonna 1909.[4] Vuonna 1921 STSL yhdistyi Suomen Saha-, Kuljetus- ja Sekatyöväen Liittoon ja sen perustava edustajakokous pidettiin vuonna 1921.[5][6] Maaseututyöväen Liitto puolestaan toimi vuosina 1945–1993. Vuonna 1949 liitossa oli 12 674 jäsentä.[7][8][9]
Nykyään sanaa sekatyömies saatetaan Suomessa käyttää tarkoittamaan monialaista, lyhytaikaisissa työsuhteissa toimivaa ammattilaista esimerkiksi media-alalla.[10]