Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band (kappale)

”Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band” on lyhyt ja yksinkertainen kappale, jonka Paul McCartney kirjoitti juuri ennen sen äänittämistä.^[2] Hän suunnitteli kappaleen rockyhtyeen ja orkesterin yhdessä esitettäväksi.^[4] Kappaleen inspiraatiosta on erilaisia versioita. Erään mukaan Beatlesin kiertuemanageri Neil Aspinall olisi albumin äänityksissä ehdottanut, että yhtye toivottaisi albumin ensimmäisessä kappaleessa kuulijat tervetulleiksi ja vastaavasti viimeisessä jättäisi hyvästit. Hän sai tähän idean Paul McCartneyn konserteissa antaman esimerkin mukaisesti. Tämä olisi johtanut lyhyeen ”Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band (Reprise)” -kappaleeseen, joka on levyn toiseksi viimeinen raita.^[2] Kappaleen ja itse albumin nimestä McCartney kertoi Playboyn haastattelussa vuonna 1984:

»Keksin sen nimen lentomatkalla L.A.:sta jonnekin. Ajattelin että olisi hienoa kadottaa entiset minämme ja esiintyä keksittynä bändinä. Loisimme kaiken kulttuurin sen ympärille ja keräisimme kaikki sankarimme yhteen paikkaan. Joten ajattelin, että tyypillinen typerältä kuulostava nimi Dr. Hook’s Medicine Show and Traveling Circuksen tapaan olisi Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Se oli pelkkä sanaleikki.»
(Paul McCartney.^[5])

Itse albumin oli alun perin tarkoitus olla konseptialbumi lapsuuden muistoihin liittyen. Yhtye oli julkaissut teemaan liittyen singlen ”Strawberry Fields Forever”/”Penny Lane”, mutta tämän kappaleen myötä idea muuttui.^[2] Ennen laulun äänittämistä itse albumin nimeksi ei oltu vielä päätetty antaa Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band.^[4] Kappale ja McCartneyn soittama kitarasoolo saivat vaikutteita Jimi Hendrixiltä, jonka konsertin McCartney oli nähnyt neljä kuukautta ennen laulun äänittämistä.^[2][3]

Kappale äänitettiin Abbey Road Studiosissa Lontoossa, studiossa numero 2.^[6] Soitinosuudet nauhoitettiin yhdessä sessiossa 1. helmikuuta 1967 ja lauluosuudet seuraavana päivänä. Yli kuukauden päästä, 3. maaliskuuta, mukaan lisättiin neljä käyrätorvea luomaan vaikutelmaa eräänlaisesta psykedeelisestä marssiyhtyeestä.^[2] Yksi soittajista, John Burden, on myöhemmin kertonut, ettei Beatlesin jäsenillä itselläänkään tuntunut olevan käsitystä siitä, miltä puhaltimien pitäisi kuulostaa. Ainoastaan Paul McCartney oli aktiivinen ja hyräili melodioita puhallinsoittajille sekä tuottaja George Martinille. Kun puhaltimet oli saatu nauhalle, äänitti McCartney vielä soolokitaraosuutensa.^[6]

Työ saatettiin loppuun 6. maaliskuuta, jolloin George Martin lisäsi McCartneyn pyynnöstä mukaan ääniefektejä. Välisoitossa kuultava yleisön nauru otettiin Beyond the Fringe -komediaduon vuoden 1961 esityksestä, jonka Martin oli itse nauhoittanut. Alun soittimien viritysäänet olivat puolestaan peräisin samalla albumilla olevan ”A Day in the Life” -kappaleen äänityksistä.^[2] Äänet oli otettu nauhalle 10. helmikuuta, koska niille ajateltiin olevan mahdollisesti käyttöä myöhemmin.^[7] Aivan lopussa kuultava kirkuminen taas otettiin Beatlesin omasta esiintymisäänitteestä, joka oli nauhoitettu Hollywood Bowlissa elokuussa 1965.^[2] Mukana on myös ääniä, joissa yleisö istuutuu sekä taputtaa. Nämä, sekä erään lähteen mukaan myös ihmisten nauru, otettiin EMIn kokoelmista. Kyseisten ääninauhojen nimet olivat Volume 28: Audience Applause and Atmosphere, Royal Albert Hall and Queen Elizabeth Hall ja Volume 6: Applause and Laughter. Efektien asettamiseen kului useampi tunti, sillä sessio alkoi kello 19.00 ja päättyi seuraavan vuorokauden puolella 0.30.^[7]

Kappale miksattiin kahdessa osassa; ensimmäinen oli 2. helmikuuta ja toinen samana päivänä efektien asettamisen kanssa, 6. maaliskuuta 1967.^[2] Siitä otettiin kaikkiaan kahdeksan stereo- ja kaksi monomiksausta.^[7]

Kokoonpano

• Paul McCartney – laulu, soolokitara (Epiphone E230TD(V) Casino), bassokitara (Rickenbacker 400IS)
• George Harrison – soolo- ja rytmikitara (1965 Epiphone E230TD(V) Casino)
• Ringo Starr – rummut (Ludwig)
• John Lennon – taustalaulu

• James W. Buck, Neil Sanders, Tony Randall, John Burden – käyrätorvet

• Geoff Emerick – äänittäjä
• George Martin – tuottaja

^[2][3]

Kappaleen sävellaji on G-duuri ja tahtilaji 4/4. Kappale etenee muodossa:^[8]

1. Intro (instrumentaalinen)
2. Ensimmäinen säe
3. Bridge (instrumentaalinen)
4. Kertosäe
5. Bridge
6. Toinen säe
7. Outro

Melodialtaan kappaleen on sanottu muistuttavan talking blues -genreä. Lauluharmomiat ovat Beatlesille tyypilliset, samantyyliset kuin esimerkiksi kappaleessa ”Eight Days a Week”.^[8]

Kappale ilmestyi Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumin avausraitana Britanniassa 1. kesäkuuta 1967 ja Yhdysvalloissa päivää myöhemmin.^[3] Se on eräänlainen intro albumille.^[1][9] Kappaleen stereoversiossa yleisön äänet sekä soolokitara oli miksattu kovemmalle kuin monoversiossa.^[2]

Laulun ilmestyessä Beatles esiintyi siinä raskaampana kuin koskaan ennen. Tenho Immonen kuvaakin kappaletta kirjassaan The Beatles – Suuri historia ”eräänlaiseksi varieteeorkesterin ja heavy rockin väliseksi fuusioksi”.^[1] Kolme päivää albumin ja kappaleen julkaisun jälkeen Paul McCartney ja Beatlesin kitaristi George Harrison menivät Lontoon Saville Theatreen katsomaan inspiraation antaneen Jimi Hendrixin konserttia, ja suureksi yllätyksekseen he huomasivat Hendrixin aloittavan esiintymisensä coverilla ”Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandista”.^[2]

Britanniassa ja Yhdysvalloissa kappaletta ei alun perin julkaistu singlenä,^[10][11] mutta Alankomaissa se saavutti singlelistalla sijan 2 kesällä 1967.^[12] Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin lisäksi kappale on julkaistu kokoelma-albumilla The Beatles 1967–1970 ja soundtrackilla Yellow Submarine Songtrack. Laulusta ovat Jimi Hendrixin lisäksi tehneet cover-version muun muassa Bryan Adams, Kelly Clarkson, Cheap Trick ja Bill Cosby.^[2]

Toukokuussa 1979 McCartney, Harrison ja Ringo Starr esittivät kappaleen Eric Claptonin ja Harrisonin ex-vaimon Pattie Boydin häissä.^[2]

”Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band” / ”With a Little Help from My Friends” The Beatles
Singlen tiedot
Albumilta	Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band
B-puoli	”A Day in the Life”
Äänitetty	Abbey Road, Lontoo, 1967
Julkaistu	Yhdysvallat 14. elokuuta 1978  Yhdistynyt kuningaskunta 30. syyskuuta 1978
Formaatti	7"-single
Tekijä(t)	John Lennon, Paul McCartney
Tuottaja(t)	George Martin
Tyylilaji	rock, psykedeelinen rock, pop
Kesto	04.46
Levy-yhtiö	Yhdistynyt kuningaskunta Parlophone  Yhdysvallat Capitol Records
Muut kannet
Japanin painoksen kansikuva[13]
Listasijoitukset
Iso-Britannia – 63. (Record Retailer)  Yhdysvallat – 71. (Billboard)
The Beatlesin muut singlet
”Back in the U.S.S.R.” (UK) 1976 ”Ob-La-Di, Ob-La-Da” (USA) 1976	”Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band” / ”With a Little Help from My Friends” 1978	”The Beatles Movie Medley” 1982

Vuonna 1978 ”Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band” julkaistiin singlenä yhdessä sikermänä sitä albumilla seuraavan ”With a Little Help from My Friendsin” kanssa. B-puolella oli ”A Day in the Life”.^[14]

Singlen julkaisu tuli ajankohtaiseksi, kun Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -elokuva ilmestyi. Singlen julkaisi Yhdysvalloissa 14. elokuuta Capitol^[15] ja Britanniassa 30. syyskuuta Parlophone.^[14] Se saavutti Yhdysvaltain Billboard-listalla seitsemän viikon aikana korkeimmillaan sijan 71 sekä heikommat sijoitukset Cashboxin ja Record Worldin listoilla.^[15] Britanniassa se oli kolmen listaviikon aikana parhaimmillaan sijalla 63.^[16] Alankomaissa sama single saavutti vuonna 1987 sijan 92.^[17]

Kappaleet

A-puoli

1. Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band – 1.59 (säv. Lennon/McCartney)
2. With a Little Help from My Friends – 2.43 (säv. Lennon/McCartney)

B-puoli

3. A Day in the Life – 5.03 (säv. Lennon/McCartney)

^[18]

Listasijoitukset

Valtio	Lista	Korkein sijoitus	Listaviikot	Nousu listalle	Lähde
Iso-Britannia	Record Retailer	63.	3	7.10.1978	[16]
Yhdysvallat	Billboard Hot 100	71.	7	16.9.1978	[15]
Yhdysvallat	Cashbox	92.			[15]
Alankomaat		92.	1	4.7.1987	[17]
Yhdysvallat	Record World	103.			[15]

• Immonen, Tenho: The Beatles: Suuri historia. Tampere: Pop-lehti, 2005. ISBN 952-5546-08-X.

Viitteet