Sinfonia nro 1 (Prokofjev)
Sergei Prokofjevin sinfonia nro 1 D-duuri, (op. 25) valmistui vuonna 1917[1]. Sinfonia on tyyliltään uusklassistinen, ja sitä kutsutaan monesti nimellä Klassinen sinfonia.lähde?
Teoksen ensiesitys oli säveltäjän itsensä johtamana Pietarissa 21. huhtikuuta 1918. Boris Asafjeville omistetun sinfonian esitys kestää noin viisitoista minuuttia.[1]
Teos on sinfoniaksi hyvin pienimuotoinen. Se noudattaa pitkälti klassismin ajan sinfonian rakenteita, ja musiikki on yhtä helppotajuista, joskin teos hyödyntää myös uudempia sävellys- ja soitinnustehoja. Teos kuuluu Prokofjevin soitetuimpiin. Sergei Prokofjev käytti myöhemmin ensimmäisen sinfoniansa kolmatta osaa, gavottia, baletissaan Romeo ja Julia.lähde?
Osat
Prokofjevin ensimmäinen sinfonia jakautuu neljään osaan:
- Allegro
- Larghetto
- Gavotta: Non troppo allegro
- Finale: Molto vivace
Kokoonpano
Lähteet
- Sinfonia nro 1 D-duuri (op. 25)
- Sinfonia nro 2 d-molli (op. 40)
- Sinfonia nro 3 c-molli (op. 44)
- Sinfonia nro 4 C-duuri (op. 47)
- Sinfonia nro 5 B-duuri (op. 100)
- Sinfonia nro 6 es-molli (op. 111)
- Sinfonia nro 7 cis-molli (op. 131)