Slaves to Armok II: Dwarf Fortress

Rogue like -tyylinen fantasia peli.

Slaves to Armok II: Dwarf Fortress, lyhyesti Dwarf Fortress, on fantasiamaailmaan sijoittuva ilmainen videopeli GNU/Linux, OS X ja Microsoft Windows -käyttöjärjestelmille. Peliä kehittää lahjoitusrahoitteisesti Tarn Adamsin Bay 12 Games.[1] Pelissä on neljä pelimuotoa, joista tärkeimmät ovat hiekkalaatikkomainen kaupunginrakennus[2] ja seikkailu.[3]

Slaves to Armok II: Dwarf Fortress
KehittäjäTarn Adams
JulkaisijaBay 12 Games
JakelijaItch.io ja Steam
SuunnittelijaTarn Adams
Zach Adams
PelimoottoriCurses / OpenGL / SDL / FMOD
Julkaistu8. elokuuta 2006
Lajityyppikaupunginrakennuspeli, roguelike
Pelimuotoyksinpeli
AlustaMicrosoft Windows, OS X, Linux
LisenssiIlmaisohjelma
Jakelumuotolataus
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Peli

Pelissä on neljä muotoa: Adventurer, jossa pelaaja seikkailee roolipelihahmollaan; Dwarf Fortress, jossa pelaaja rakentaa linnoitusta ja yhteisöä sen sisälle yrittäen selvitä ympäristön haasteista ja kilpailevien yhteisöjen hyökkäyksistä; Arena, jossa pelaaja voi pelialueella vapaasti lisätä hirviöitä, vettä ja laavaa, seikkailla areenalla jne.; sekä Legends, joka ei varsinaisesti ole pelimuoto vaan siinä voi lukea pelimaailmansa tapahtumista ja historiasta; tänne tallentuu kaikki tapahtumat omista linnoituksista (valitsemassaan maailmassa) sekä maailmalle luotu valmis historia.

Dwarf Fortressissa ei ole voittoehtoa: pelin tarkoituksena on sekä rakennus- että seikkailumoodeissa selvitä mahdollisimman pitkään. Rakennusmoodissa pelaaja häviää, jos ja kun yhdyskunnassa ei ole enää yhtään elävää kääpiöhahmoa. Ensimmäisen pitkään selvinneen yhdyskunnan rakentamisen jälkeen pelaajat voivat hakea uusia haasteita itse asetettujen rajoitteiden muodossa esimerkiksi asettautumalla haastavaan maastoon, jossa on vähän puuta, vettä tai ruokaa.

Dwarf Fortressin tärkeä erityispiirre on pikkutarkka simulaatio: peli pitää lukua muun muassa jokaisen hahmon, eläimen ja hirviön elinaikanaan tekemistä tapoista ja saamista vammoista yksittäisten ruumiinosien tarkkuudella, jokaisen hahmon luonteenpiirteistä ja muista henkilökohtaisista ominaisuuksista (jotka vaikuttavat esimerkiksi siihen, kuinka halukkaasti ja tehokkaasti ne suorittavat tiettyjä tehtäviä), jokaisen hahmon mielialasta ja niihin vaikuttavista tapahtumista (esimerkiksi onko kääpiöllä oma makuuhuone ja kuinka hyvälaatuinen se on), pelaajan luoman yhdyskunnan haluttavuudesta siirtolaisille ja hahmojen välisistä suhteista. Yksityiskohtainen mielialasimulaatio on syynä ”raivospiraalina” (tantrum spiral) tunnettuun tapaan hävitä peli: kääpiöyhteisön yleisen mielialan ollessa tarpeeksi matalalla jokin sattumus saattaa yksittäisen kääpiön väkivaltaiseen raivokohtaukseen, mistä seurauksena loukkaantuneet, tappelua seuranneet, tai läheisiään menettäneet kääpiöt järkyttyvät ja saavat puolestaan raivokohtauksen.

Pelin rodut sisältävät maaperään kaivautuvat kääpiöt ja maahiset, taloja ja linnoituksia rakentavat ihmiset, sekä metsässä asusuvat haltiat. Lisäksi ei-pelattavia rotuja on kymmenittäin. Sekä kesy- että villieläimiä on myös runsaasti.

Tekniset erikoispiirteet

Dwarf Fortress on teknisiltä ominaisuuksiltaan erikoislaatuinen ja hyvin kehittynyt peli. Käyttöliittymältään se on merkkipohjainen, Nethackin vanhemman version kaltainen. Merkit ovat loogisia kuten: c = kissa (cat), d = koira (dog) Myös pelitekniikassa on videopeleille harvinaisia ominaisuuksia, kuten eläinten teurastaminen, maailmaa mahdollisimman tarkkaan mallintavat aineiden tiheydet ja jäätyneen vesipullon lämmittäminen, jotta veden voi juoda. New York Timesin mukaan Dwarf Fortress on luultavasti kaikkien aikojen monimutkaisin tietokonepeli.[4]

Ympäristön simulaatio

Pelimaailma on fysikaalisesti hyvin realistinen fraktaaligeneroitu kolmiulotteinen ympäristö, jossa kaasut, vesi ja laava virtaavat, kerääntyvät ja patoutuvat realistisesti, ja maailmaan on mahdollista rakentaa hyvinkin isokokoisia toimivia mekaanisia laitteita, kuten suositussa Little Big Planet -pelissä. Jopa maa-ainekset kuten hiekka, kivi ja savi on simuloitu realistisestiselvennä.

Kallioon voi kaivautua , mutta erilaiset maakerrokset voivat olla vaarallisiaKerrokset:

  1. pinta (normaaleja eläimiä)
  2. luolia (epätavallisia eläimiä)
  3. vaippa, jossa on puolisulaa kiveä
  4. alinen maailma (demoneja).

Fantasiapelille ominaisesti pelimaailmasta voi löytää valtavia ja vaarallisia otusten täyttämiä maanalaisia luolia, olemattomia kiviä ja muuta sellaista. Myös rakennusten mallinnus on kehittynyttä, ja esimerkiksi taistelun voi voittaa kaatamalla vihollisen armeijan niskaan rakennuksen tai laavaa. Jotkut pelaajat ovat jopa tehneet puolustustarkoituksia ajatellen linnansa tulivuoreen. Tulivuoret eivät purkaudu (vielä), joten niissäkin voi asua.

Tekoäly

Pelihahmojen keinoälyn käytösmallit ovat samaten epätavallisen kehittyneitä. Linnakkeen asukkaat saattavat omien lähtökohtiensa mukaisesti iloita, murjottaa, raivostua (johtaa usein muutamaan menehtyneeseen kääpiöön sekä rikkinäisiin huonekaluihin), alkoholisoitua, adoptoida lemmikkejä tai jopa rakastua toisiinsa ja lisääntyä, ja jälkeläiset kehittyä realistiseen tapaan. Hahmojen sosiaalinen käytös ja suhteet ovat mallinnettu tavalla, jolle on vaikea löytää vastinetta mistään muusta tietokonepelistä. Kaikkien muiden eliöiden tekoäly on kuitenkin kehittymätöntä.[4]

Sosiaalinen käytös mallinnettu

Pelihahmojen sosiaalinen yhteisö on myös mallinnettu epätavallisen tarkkaan. Perusresurssien kuten ruoan ja veden (joita ei tarvitse jos peliä muokkaa) lisäksi yhteisö tarvitsee oikeanlaiset puitteet virkistäytymisalueineen. Yhteisön kehittymisen kannalta olennaista pelissä on tiettyjen roolien täyttäminen, kuten vartijat ja kuvernööri.

Kehittynyt taistelumallinnus

Pelinsisäinen taistelumallinnus on saanut myös kiitosta. Jokaisella hahmolla (ja hirviöllä) on lueteltuna kaikki raajat ja sisäelimet joihin voi taistelussa tai ”onnettomuuksissa” tulla eritasoisia vaurioita. Tähdätyt iskut ovat myös mahdollisia.

Erilaisilla aseilla ja haarniskoilla on suuri merkitys taistelun kulkuun. Esimerkiksi keihäsmiehillä on suurin todennäköisyys vahingoittaa sisäelimiä, kun taas nuijamiehet ovat tehokkaita raajojen murtamiseen ja saattavat joskus jopa osuessaan heittää vastustajan muutamia ruutuja kauemmas. Teräaseet voivat jumittua niin omiin kuin vastustajankin hahmoihin. Painijoiksi harjoitelleet sotilaat voivat taistellessaan tarttua näihin aseisiin/nuoliin ja repiä niitä aiheuttaen näin lisää vahinkoa. Painija voi myös viskoa, väännellä, repiä ja raapia vihollistaan. Painijat voivat myös murtaa luita tai tehdä tähdätyn iskun. Tähdättyjen iskujen voimaa ja tyyliä voi myös säätää erikseen jos halutaan tehdä esimerkiksi raskas tai nopea isku.

Peli pitää lukua jokaisen hahmon jokaisen ruumiinosan saamista vammoista ja niiden parantumisesta. Hahmo voi esimerkiksi menehtyä taistelusta saamansa haavan tulehtumisen edettyä viikkojen tai kuukausien aikana sepsikseen.

Adventurer mode

Pelatessa seikkailu pelimuodossa luodaan hahmo, jota pelaaja ohjaa itse. Pelimuoto mahdollistaa liikkumisen kiipeilemällä, hyppimällä ja/tai hiippailemalla. Hahmon liikkumisnopeutta voidaan säätää juoksusta hiipimiseen ja sama pätee kiipeilemiseen ja uimiseen. Pelaaja voi tehdä mitä haluaa, kuten vaikka ottaa tavoitteeksi tappaa kaiken elävän pelimaailmassa tai sitten vain kiipeillä puissa ja olla välittämättä muista olioista. Pelaaja voi myös ottaa haltuunsa alueita ja muun muassa joutua ryöstetyksi kadulla, pelaaja pystyy tosin myös itse ryöstämään muita pelihahmoja.

Vastaanotto

Dwarf Fortress on saanut julkisuutta New York Timesin artikkelissa[4], Gamasutra-pelinkehittäjäjulkaisun haastattelussa,[5] Eurogamer -lehden artikkelissa[6], PC Gamer UK -lehden joulukuun 2006 -numeron arvostelussa, The Escapist -peliteollisuusjulkaisun haastattelussa [7] ja se on valittu vuoden 2007 Roguelike -peliksi ASCII Dreams -yhteisön äänestyksessä. Lisäksi Dwarf Fortress pelille on kehittynyt laajaselvennä kulttikannattajajoukkokenen mukaan?.

Lähteet