Suomen lankarullateollisuus
Suomen lankarullateollisuuden aikakausi kesti sata vuotta vuodesta 1873 vuoteen 1972. Noina vuosina Suomi oli suurin puisten lankarullien valmistajamaa maailmassa ja suurin lankarullien viejä.[1] Rullateollisuuden kukoistuskausi oli vuosina 1886–1916, jolloin lankarullien valmistus oli erittäin kannattavaa liiketoimintaa.[2][3] Vuonna 1913 Suomessa valmistettiin 1,3 miljardia lankarullaa.[3] Vuodesta 1873 vuoteen 1972, jolloin viimeinen lankarullatehdas lopetti toimintansa, puisia lankarullia valmistettiin 22 tehtaassa eri puolilla Suomea.[4]
Pääosa lankarullista meni vientiin.[1] Viennin arvolla mitattuna lankarullat eivät kuitenkaan koskaan olleet merkittävä vientiartikkeli, kuten sahatavara ja paperiteollisuuden tuotteet. Vuosina 1903–1913 puisten lankarullien vienti oli arvoltaan 1,1-1,8 prosenttia Suomen koko viennistä.[5] Lankarullateollisuudella oli kuitenkin merkitystä metsäteollisuuden synnylle Suomessa. Monen suomalaisen metsäteollisuusyrityksen toiminta on saanut alkunsa lankarullien valmistuksesta.[3]
Lankarullateollisuuden synty Suomessa
Lankarullien tarve syntyi 1760–1770-luvuilla, kun keksintöjen ansiosta kehruuvälineet kehittyivät ja langanvalmistuksessa siirryttiin käsityöstä teolliseen toimintaan.[6] Yksi keksinnöistä oli englantilaisen James Hargreavesin vuonna 1770 patentoima kehruu-Jenny (spinning jenny).[7] Edellytykset lankarullateollisuudelle Suomessa syntyivät kuitenkin vasta noin sata vuotta myöhemmin, kun kodin ompelukoneen keksiminen loi lankarullille maailmanlaajuisen suuren kysynnän.[8] Isaac Singer kehitti 1850-luvulla ensimmäisen kaupallisesti menestyneen, massatuotantona valmistetun ompelukoneen.[9][10] Ompelukoneiden ansiosta ihmiset pystyivät valmistamaan ja korjaamaan vaatteita helposti kotona. Niinpä kotiompelu, lankojen kysyntä ja siten ompelukoneiden rullapidikkeisiin sopivien lankarullien kysyntä lisääntyivät voimkkaasti.[3][8]
Suomessa oli hyvät edellytykset lankarullien valmistukselle. Koivu oli paras mahdollinen materiaali lankarullien raaka-aineeksi kovuutensa ja lohkeamattomuutensa ansiosta.[8] Suomessa oli lisäksi runsaat koivuvarat kaskenpolton jäljiltä ja raaka-aine oli halpaa, koska koivulle ei metsäteollisuudessa tuolloin ollut juurikaan muuta käyttöä.[11][3] Myös työvoima oli Suomessa tuohon aikaan halpaa. Lankarullateollisuuden syntyä Suomeen edisti myös Euroopan ja erityisesti Ison Britannian vientimarkkinoiden läheisyys.[1] Maailman suurimmat lankatehtaat sijaitsivat Britanniassa.[6]
Suomen ensimmäiset lankarullatehtaat – Kaukaan Mäntsälän tehdas, Käyhkään rullatehdas Ruokolahdella ja Sysmän rullatehdas Sysmän Otamossa – perustettiin vuonna 1873 ja ne aloittivat toimintansa vuonna 1874 (taulukko 1).[12][4] Lankarullatehtaiden tuotantoteknologia oli kehitetty Britanniassa, mistä se tuli Suomeen osaksi ruotsalaisten asiantuntijoiden välittämänä.[1]
Suomen lankarullateollisuuden kehitys vuosina 1873–1972
Suomen kolme ensimmäistä rullatehdasta perustettiin kaikki vuonna 1873. Tehtaat olivat pieniä, ja lamavuosien seurauksena Suomen rullateollisuuden alkutaival oli vaikea 1880-luvun puoliväliin saakka. Kysynnän kasvaessa ja hyvän kilpailukyvyn ansiosta Suomen rullateollisuus kehittyi suurteollisuudeksi 1890-luvulla. Suomen suurimmat rullatehtaat: Kaukaan Lappeenrannan ja Iitin tehtaat, Ab Tornatorin Lahden ja Imatran tehtaat sekä Saastamoisen Karttulan ja Kuopion tehtaat perustettiin vuosina 1887–1901.[2][4]
Vuosina 1886–1916 Suomen lankarullateollisuus kykeni tuottamaan lankarullia kilpailijamaitaan selvästi edullisemmin. Kilpailukyky oli parempi myös pahimpaan kilpailijaan Ruotsiin verrattuna.[13] Suomalaisten puurullien kysyntä Britanniassa ja Manner-Euroopassa kasvoi merkittävästi.[1] Rullateollisuuden tuotanto ja rullavienti 30-kertaistuivat vuosina 1886–1916.[2]
Suomen lankarullien viennistä Britannian osuus oli yli 40 prosenttia ja Saksan osuus lähes 20 prosenttia. Lisäksi rullia vietiin merkittävästi Venäjälle ja Belgiaan, molempiin yli 10 prosentin osuudella.[1]
Lankarullien vienti väheni ensimmäisen maailmansodan aikana erityisesti vuosina 1917–1918. Vienti väheni edelleen myös maailmansotien välillä. Syynä oli valmisvaatteiden markkinoille tulo ja käytön lisääntyminen, mikä johti kotiompelun vähenemiseen. Toisen maailmansodan aikana lankarullien vienti väheni edelleen. Rullien vienti ei sodan jälkeen enää saavuttanut sotaa edeltänyttä tasoa. 1950- ja 1960-luvulla muovirullien käyttö vähensi puisten lankarullien kysyntää ja lopulta korvasi puurullat kokonaan.[2] Viimeinen lankarullatehdas lopetti Suomessa toimintansa vuonna 1972.[4]
Lankarullateollisuuden kannattavuus
Suomen rullateollisuuden kannattavuus oli erinomainen vuodesta 1886 ensimmäiseen maailmansotaan saakka.[2][8] Esimerkiksi Saastamoisen Karttulan rullatehtaan bruttovoitto myynnin arvosta vuosina 1898–1910 oli keskimäärin 27 prosenttia (voitto ennen korkoja, veroja ja poistoja).[14] 1920–1930-luvulla rullateollisuuden kannattavuus heikkeni ja oli enää niukasti tyydyttävä. Toisen maailmansodan jälkeen kannattavuus oli jo heikko.[2]
Lankarullatehtaat Suomessa
Kaukaan Lappeenrannan ja Iitin tehtaat, Ab Tornatorin tehtaat Lahdessa ja Imatralla sekä Saastamoisen tehtaat Karttulassa ja Kuopiossa olivat paitsi Suomen suurimmat myös pitkäikäisimmät Oy Pallas Ab:n Hollolan tehtaan ohella. Tornatorin Lahden tehdas jatkoi toimintaansa vuoteen 1960 saakka, Saastamoisen Kuopion tehdas vuoteen 1969 ja Kaukaan Lappeenrannan tehdas vuoteen 1972 saakka, jonka jälkeen lankarullien tuotanto loppui Suomessa.[4]
Suomessa toimi vuosina 1873–1972 yhteensä 22 eri lankarullatehdasta. Useat näistä olivat kuitenkin pieniä. Tehtaita oli vuosina 1911–1916 enimmillään toiminnassa kaksitoista ja vuosina 1917–1940 vielä 10-11 tehdasta, jonka jälkeen tehtaiden määrä alkoi vähetä.[4] Suomessa toimineet lankarullatehtaat on esitetty taulukossa 1.
Lankarullateollisuuden merkitys Suomen teollistumiselle
Lankarullateollisuudella oli sen pienestä vientiosuudesta huolimatta merkitystä Suomen teollistumisessa. Rullateollisuudesta alkunsa saaneet metsäteollisuusyhtiöt kuten Kaukas, Tornator ja Saastamoinen laajensivat toimintaansa muille metsäteollisuuden aloille.[13] Osaltaan tämän mahdollisti lankarullateollisuuden hyvä kannattavuus vuosina 1886–1916 ja sen myötä kertyneet pääomat.[3] Laajentumisen avulla yhtiöt myös turvasivat toimintaansa rullateollisuuden näkymien heikentyessä 1920-luvulta lähtien.[13]
Viisi vuotta Kaukaan Lappeenrannan lankarullatehtaan käynnistymisen jälkeen vuonna 1897 omistajat perustivat alueelle sulfiittiselluloosatehtaan ja toisen sellutehtaan vuonna 1905. Seudun metsävarojen lisäksi tehtaat hyödynsivät lankarullatehtaan puujätettä, jota syntyi valtavat määrät.[3] Nykyisin metsäyhtiö UPM valmistaa Lappeenrannan Kaukaalla (UPM Kaukas) paperia, sellua, sahatavaraa, biokemikaaleja ja energiaa.[15]
Ab Tornatorin toiminta alkoi Lahdessa lankarullatehtaana vuonna 1888. Vuonna 1894 yhtiö osti Tainionkosken alueen Imatralta, jonne valmistui vuonna 1897 puuhiomo ja paperitehdas ja vuonna 1898 yhtiön toinen lankarullatehdas. Vuonna 1910 alueelle rakennettiin sellutehdas. Vuonna 1941 Ab Tornator fuusioitiin Enso-Gutzeit osakeyhtiöön.[16]
H. Saastamoisen lankarullatehtaiden toiminta Kuopion seudulla laajeni vuonna 1922 perustettuun sahalaitokseen, josta myöhemmin kehittyi ovi- ja ikkunatehdas Sasmo. Vuonna 1923 alkoi vanerin tuotanto ja myöhemmin myös Sasmo-lastulevyjen tuotanto.[17]
Taulukot
Perustamisvuosi
| Omistaja
| Sijainti
| Toimintavuodet
|
Lähteet
- Pekka Ruuskanen: Koivikoista maailmanmarkkinoille: Suomen rullateollisuus vuosina 1873–1972. Sivut 364-365 Väitöskirja - Studia historica Jyväskyläensia. 14.11.1992. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 18.1.2021.