Suomisen Olli yllättää

Toinen maailmansota on päättynyt. Muiden mukana myös Olli, Eka, Janne ja Polle luopuvat aseistaan ja valmistautuvat siviiliin. Polle iloitsee edessä avautuvasta vapaasta elämästä, johon Olli toteaa: "Koululaisiahan meistä kaikista taas tulee!" Kotona Ollia odottaa iloinen vastaanotto. Perhe on tyytyväinen, kun poika on saatu ehjänä kotiin. Ensimmäisen siviili-iltansa Olli viettää elokuvissa tyttöystävänsä Ritvan kanssa. Suhde vaaleahiuksiseen neitoon on kuitenkin laimenemaan päin. Palatessaan yksin elokuvista Olli törmää Ekaan, jonka luo hän lähtee vierailulle. Myös Laura, Ekan sisko, on kotona ja puheeksi tulevat kouluasiat. Armeijalle aikaansa antaneet miehet ovat jääneet jälkeen kouluopinnoissa. Laura lupaa auttaa ja lättyjen paiston lomassa hän vaihtaa Ollin kanssa muutaman lemmekkään katseen. Ollille, Ekalle ja muille rintamalla olleille tulee yllättäviä vaikeuksia sopeutua koulupojan asemaan. Erityisesti opettaja Kaislan eli "Kuikan" pedagogiset kyvyt osoittautuvat vajavaisiksi, hän ei tule lainkaan toimeen sotaväestä palanneiden oppilaiden kanssa. Opettajat jakautuvat kahteen rintamaan poikien suhteen, osa ymmärtää heidän asemansa kirjan ja kiväärin välissä, osa haluaisi vetää tiukkapipoista linjaa. Olli ja Eka ovat kateellisia Jannelle, joka on valmistumassa ammattiin, ja on kenties vuoden päästä jo naimisissa! Kotonakin Olli on huonotuulinen ja hermostunut. Opiskelun sijasta hän alkaa keskittyä yhä tiiviimmin hauskanpitoon.

Ollin rahat hupenevat nopeasti ja hän velkaantuu. Ratkaisu rahahuoliin istuu ravintolassa turkiksiin verhoutuneena, jalokiviä kimallellen. Tyylikäs rouva Zuleima Johansson tarvitsee apulaisia ostamaan koruja puolestaan. Sodanjälkeisen inflaatiovaaran takia hän aikoo sijoittaa erään henkilön rahoja niin sanottuun reaaliomaisuuteen, jonka saanti on ankarasti säännösteltyä. Olli, Polle ja Eka alkavat juosta Zuleiman bulvaaneina koruliikkeissä. Poikien vieraillessa Zuleiman luona tämän rikoskumppani tulee paikalle. Eräiden varastettujen turkisten suhteen on aivan hurja kiire! Ne on saatava pian pois Zuleiman asunnosta. Rikoskumppaninsa kanssa Zuleima järjestää näytelmän pojille, jossa edellinen esittää Zuleiman väkivaltaista entistä puolisoa, joka uhkaa viedä Zuleiman turkikset saadakseen rahaa viinaan. Hyvässä uskossa Olli, Polle ja Eka alkavat salakuljettaa turkiksia turvaan Zuleiman asunnosta. Pojat voivat jatkaa rilluttelua Zuleimalta saamillaan palkkioilla. Viini virtaa ja koulunkäynti kärsii. Ollin vanhemmat Väinö ja Aino huolestuvat poikansa yöjuoksuista. Kotona Olli hermostuu vanhemmilleen. Raivostuneena hän tilittää, ettei ollut lainkaan liian nuori lähtemään sotaan ja nyt häntä yritetään taas paimentaa kuin keskenkasvuista. Purkauksen jälkeen Olli ja Eka viettävät villin illan ja villin yön. Seuraa krapulapäivä, jolloin Olli ja Eka lupaavat Lauralle parantaa tapansa.

Tilanne mutkistuu, kun Zuleiman epämääräiset aikeet paljastuvat pojille. He tajuavat olleensa osa rikollista toimintaa. Olli masentuu ja alkaa miettiä äärimmäistä vaihtoehtoa; hän aikoo tappaa itsensä huoneessaan, mutta peruu aikeensa. Zuleiman tapaus on puheenaiheena myös Suomisten päivällispöydässä. Ensimmäisestä Suomisen perhe -elokuvasta tuttu Kerttu on herrasväen vieraana ja hehkuttaa kuinka hienoa on, että Suomessakin on kansainvälisen tason rikollisia! Olli tietenkin vaivaantuu tilanteesta. Odottaako vankila hyvinkasvatettua Suomisen vesaa? Laura kehottaa Ollia kertomaan Väinölle puuhistaan Zuleiman kanssa. Ensijärkytyksen jälkeen Väinö ottaa yhteyttä Zuleiman juttua tutkivaan viranomaiseen. Vankilaan pojat eivät sentään joudu, vaan selviävät asiasta terveellisellä säikähdyksellä. Olli ja Eka tekevät täyskäännöksen ja alkavat keskittyä koulunkäyntiin. Arvosanat paranevat. Eräällä hiihtoretkellä kevättalvisilla hangilla Lauran kanssa Olli tapaa Ritvan, joka pyytää häntä bileisiin, mutta Olli kieltäytyy. Ylioppilaskirjoitukset odottavat. Ja koittaa juhlapäivä: Olli, Eka ja kumppanit julistetaan ylioppilaiksi. Rehtori painottaa juhlapuheessaan uusien ylioppilaiden ratkaisevaa eroa rauhan oloissa opiskelleisiin ja valmistuneisiin edeltäjiinsä. Suvivirren sävelet vievät loppukohtaukseen, jossa Olli kertoo Lauralle keväisessä puistossa olevansa onnellinen, vaikkei olisi sitä "oikein ansainnutkaan".

Aamulehti arvioi elokuvaa: "Suomisen Olli yllättää jatkaa onnistuneesti Suomisen Ollin jo perinteitä omaavaa filmikuvausta." Suomen Sosialidemokraatti luonnehti elokuvan käsikirjoitusta "liian ulkokohtaiseksi ja pintapuoliseksi". Elokuva on aiheeltaan vakava, mutta eräs vuoden 2012 kriitikko piti sitä silti pinnallisena komediana.^[1]

Suomisen Olli yllättää keräsi teatterikatsojia kohtalaisen hyvin. Pöysti kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1945, ja elokuvan kuvaukset päästiin aloittamaan sen jälkeen. Lauraa näytellyt Osmala löydettiin Pöystin ystäväpiiristä.^[2]

• Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
• Elonet

Viitteet

• Telvis