Syntipukki
Syntipukki on nimitys ihmiselle, yhteisölle tai muulle vastaavalle, jonka syyksi pannaan ikävyyksiä tai vahinkoa aiheuttaneet asiat.[1]
Käsite on peräisin Raamatusta. Kolmannessa Mooseksen kirjassa (16: 1–28) määrätään eläimiä uhrattavaksi israelilaisten syntien tähden.[2] Käsite tunnetaan monissa kielissä (mm. ruots. syndabock, saks. Sündenbock), joista se on lainautunut suomeen.
Sosiologiassa syntipukin käsitettä on jäsennetty attribuution ja projektion avulla. Jos ihmiset ovat turhautuneita tai onnettomia, he kohdistavat vihamielisyytensä usein ryhmiin tai yksilöihin, jotka ovat epäsuosittuja, erottuvia ja voimattomia.[3] Viholliskuvaa voidaan kehitellä myös tietoisesti, jotta tietty sosiaalinen, etninen tai poliittinen vähemmistö voitaisiin asettaa vastuuseen yleisistä ongelmista. Uskontotieteilijä René Girard esittää alun perin Väkivalta ja pyhä -teoksessa esittelemässään antropologisessa teoriassaan, että "syntipukkimekanismi" (engl. scapegoating) kuuluu keskeisesti inhimilliseen kulttuuriin.[4]
Suomessa filologi Ralf Norrman esitti vuonna 1996, että Suomen ollessa liittymässä Euroopan unioniin maanviljelijäväestöä kohdeltiin syntipukkina.[5][6] Tutkimus maanviljelijäväestön kokemuksista samana ajankohtana antoi väitteelle tukea.[7]