Takahe
Takahe eli isosulttaanikana (Porphyrio hochstetteri) on lentokyvytön, Uudessa-Seelannissa elävä ja sieltä kotoisin oleva rantakanojen heimoon kuuluva lintu. Sen luultiin kuolleen sukupuuttoon vuonna 1898. Geoffrey B. Orbell löysi kuitenkin 20. marraskuuta 1948 lintuja "uudestaan" tarkkaan suunnitellun etsimisprojektin päätteeksi läheltä Te Anau -järveä Murchisonvuorilta, Uuden-Seelannin Eteläsaarelta.[2]
| Takahe | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kurkilinnut Gruiformes |
| Heimo: | Rantakanat Rallidae |
| Suku: | Sulttaanikanat Porphyrio |
| Laji: | hochstetteri |
| Kaksiosainen nimi | |
Porphyrio hochstetteri | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Takahe on suurin elossa oleva rantakanojen heimon lintu. Se on seisaaltaan noin 50 senttimetrin pituinen ja painaa enintään kolme kiloa. Se on tanakka, ja sillä on pienet siivet, vahvat jalat ja kookas nokka.[2]
Aikuinen takahe on lähinnä violetinsininen lukuun ottamatta vihertävää selkää ja siipien sisäpuolia. Linnuilla on punainen rintakehä ja nokassa on punaista ja vaaleanpunaista. Myös jalat ovat vaaleanpunaiset. Sukupuolet ovat väritykseltään samannäköisiä. Naaraat ovat hieman pienempiä kuin urokset. Nuorilla poikasilla höyhenpeite on ruskea.
Lintujen ääntely koostuu kovaäänisestä rääkäisystä, hiljaisesta huhuilusta sekä varoitusäänenä toimivasta kumahduksesta.[3]
Takahe elää tarhaolosuhteissa jopa 25 vuoden ikäiseksi, mutta luonnossa sen elinajanodote on huomattavasti lyhyempi.[4]
Elinympäristö
Takahet elävät alppiolosuhteissa ruohoisilla alueilla. Ne syövät erilaisia kasveja ja tilaisuuden tullen myös hyönteisiä.[3]
Lintuja on yhä alueella, josta ne löydettiin uudelleen. Lintuja on sittemmin siirretty seitsemälle eri saarelle sekä muutamaan sijaintiin pääsaaren sisämaahan, jottei koko kanta olisi haavoittuvaisena yksittäisessä sijainnissa.[3] Suojapaikkoina toimivia saaria ovat muun muassa Tiritiri Matangi, Kapiti, Maud ja Mana, joilla ei ole petoeläimiä.
Lisääntyminen
Takahe on yksiavioinen[3], joskin luonnossa lintu usein ottaa uuden partnerin, mikäli pesintä epäonnistuu useina vuosina peräjälkeen.[4] Lintu rakentaa ison pesän pensaiden alle, ja munii vuosittain 1–3 nahkaista munaa, joista 80 prosenttia kuoriutuu 30 päivän kuluttua.[2][5] Molemmat vanhemmat huolehtivat ja ruokkivat poikasiaan kolmen kuukauden ajan. Tavallisesti vain yksi poikanen selviää hengissä talven yli. Nuoret yksilöt pysyttelevät usein vanhempiensa seurassa jopa 18 kuukauden ikäisiksi asti, ja auttavat seuraavan poikasen kasvatuksessa.[5]
Takahe on pesimisen suhteen hyvin reviiriuskollinen, ja pesimispari puolustaa reviiriään ääntelemällä, tai tarvittaessa taistelemalla. Pesintä tapahtuu joka vuosi samalla pesimispaikalla.[3]
Takahen päätyminen sukupuuton partaalle johtui useista eri syistä. Siihen vaikuttivat liiallinen metsästys, elinympäristön hävittäminen ja maahan tuodut petoeläimet. Lajin elinalue on kutistunut lyhyessä ajassa hyvin pieneksi ja sisäsiittoisuus on ongelma, joka voi joillakin naarailla johtaa hedelmättömyyteen.[6] Kannan koko oli vuosien 2011–2012 aikana noin 276 lintua.[3] Vuonna 2015 lisääntyviä pareja oli 90 kappaletta.[7] Vuonna 2023 lintua laskettiin olevan 500, ja suojelutyön ansiosta kanta kasvaa[8].