Tarhakotilot
Tarhakotilot (Helicidae) on keuhkokotiloihin kuuluva usein suurikokoisten maakotiloiden heimo. Sen lajeilla on pyöreämuotoinen kuori, joka on joillakin lajeilla litteä. Sukukypsillä tarhakotiloilla on lemmennuoleksi kutsuttu uloke, jonka ne voivat sinkauttaa toiseen yksilöön paritellessaan. Tarhakotiloita tavataan koko palearktisella alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.[1]
Tarhakotilot | |
---|---|
Viinimäkikotilo (Helix pomatia) | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
Luokka: | Kotilot Gastropoda |
Lahko: | Keuhkokotilot Pulmonata |
Alalahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
Heimo: | Tarhakotilot Helicidae Rafinesque, 1815 |
Katso myös | |
Joitakin tarhakotilolajeja kasvatetaan tai poimitaan luonnosta ihmisten ruoaksi.[2] Juuri nämä ovat gastronomian tuntemia etanaherkkuja - erityisesti Helix pomatia ja Helix aspersa.
Lajit Suomessa
Tarhakotiloita on Suomessa ainakin kuusi lajia: valkohuulitarhakotilo (Cepaea hortensis), mustahuulitarhakotilo (Cepaea nemoralis), nappikotilo (Helicigona lapicida), viinimäkikotilo (Helix pomatia) ja lehtokotilo (Arianta arbustorum) sekä pelkästään kasvihuoneissa tavattu sagriinikotilo (Helix aspersa). Näistä lehtokotilo on yleisin. Valkohuulitarhakotilo ja mustahuulitarhakotilo ovat nuorina hyvin samanlaisia. Lajien erottaminen toisistaan helpottuu yksilöiden aikuistuessa, jolloin niiden kuoren reunaan kehittyy huuli, joka valkohuulitarhakotiloilla on valkea ja mustahuulitarhakotiloilla musta.
Heimoon kuuluvia sukuja
- Arianta
- Cantareus
- Cepaea
- Cornu
- Eobania
- Helicigona
- Helix
- Otala
- Theba
Lähteet
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Tarhakotilot (Helicidae)
- Suomen kotilot ja simpukat: Heimo Helicidae - tarhakotilot (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Helicidae (englanniksi)
- UniProt, Taxonomy: Helicidae (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Helicidae (englanniksi)