Tekijä XI

Ihmisillä tekijän XI geeni on F11. Se on kromosomissa 4 kohdassa 4q35. Sen pituus on noin 23 kiloemäsparia (kbp). Siinä on 14 intronia ja 15 eksonia. Eksonissa 1 on 5' transloitumaton alue (5' UTR). Eksoni 2 koodaa signaalisekvenssiä. Eksonit 3–10 koodaavat "omena"-proteiinidomeeneja ja eksonit 11–15 aktiivisen kohdan domeenia.^[1]

Ihmisillä tekijä XI koostuu kahdesta samanlaisesta disulfidisidoksin yhtyneestä peptidiketjusta eli monomeerista. XI on siis homodimeeri, jossa on 2 aktiivista kohtaa. Translaation jälkeen kustakin monomeerista poistuu signaalipeptidaasilla N-terminaalin 18 aminohapon (AH) signaalisekvenssi. Monomeerit glykosyloituvat ja niihin muodostuu disulfidisidoksia. Valmiin dimeerisen tekijän XI massa on noin 143 kDa. Massasta 5 % on hiilihydraateista, joista 0.6 % on heksooseista, 2.7 % N-asetyyliheksosamiinista ja 1.7 % N-asetyylineuramiinihaposta. Monomeerin pituus on 607 AH.^[2]

Alla luetellut aminohapot on numeroitu siten kuin signaalisekvenssi olisi vielä kiinni proteiinissa.

Monomeerissa on C-terminaalinen aktiivisen kohdan omaava proteiinidomeeni. Monomeerin N-terminaalissa 4 "omena"-domeenia (eng. apple), joiden symbolit ja järjestykset ovat N-terminaalista C-terminaalin suuntaan A1, A2, A3 ja A4. Kussakin on 90–91 AH:ta, 2 disulfidisidosta ja ne ovat AH-sekvensseiltään keskenään 23–34 %:sesti samankaltaisia. A4-domeenissa on kysteiini numero 321 (C321). Monomeerit ovat dimeerissä näistä kysteiineistä disulfidisidoksella toisissaan kiinni.^[2]

XI:n aktivaatiossa XIa:ksi sen kummastakin monomeeristä katkeaa peptidisidos R369–I370 aktiivisen kohdan omaavasta domeenista. Katkeamisessa kukin monomeeri tuottaa 2 peptidiketjua:^[2]

• raskas ketju, jossa on 369 AH:ta ja domeenit A1, A2, A3 ja A4^[2]
• kevyt ketju, jossa on 238 AH:ta ja aktiivisen kohdan domeeni^[2]

Ketjut pysyvät toisissaan kiinni disulfidisidoksella. Sitten aktiivisen kohdan domeenin H413, D462 ja S557 voivat toimia katalyyttisenä triadina tekijä IX:n aktivaatiossa.^[2]

Ihmisillä tekijä XI muodostuu pääosin maksassa, josta se vapautuu vereen.^[2] Sen pitoisuus veriplasmassa on noin 5 µg/ml (0.0313 µmol/l) ja puoliintumisaika 45–52 tuntia.^[4][5]

Ihmisillä XI aktivoituu XIa:ksi veren hyytymisreaktiossa tekijä XIIa:n tai trombiinin avulla.^[2]

XIa aktivoi tekijä IX:n IXa:ksi katkaisemalla R145–A146 ja R180–V181 väliset peptidisidokset.^[2] IXa on tärkeä osa veren hyytymisreaktiota. XI ole ainoa sen IX-muotoa aktivoiva entsyymi.^[6]

XIa:n toimintaa veressä estävät eniten antitrypsiini ja antitrombiini, jossa hepariini on kompleksina. Vähemmän merkittäviä estäjiä ovat C1-estäjä (geeni SERPING1), α2-antiplasmiini (SERPINF2) ja α2-makroglobuliini (A2M).^[2]

Ihmisillä tekijän XI toiminnan heikkous sitä koodaavan geenin mutaation takia aiheuttaa autosomaalisesti ja resessiivisesti periytyvää harvinaista verenvuototautia, hemofilia C:tä. Monia eri mutaatiotyyppejä tunnetaan. Hemofilia C ilmenee noin 1:llä ihmisellä miljoonasta, mutta on ashkenasijuutalaisilla yleisempi. Toimimantahäiriötä aiheuttavien mutaatioiden suhteen ashkenaseista noin 9 % on heterotsygootteja ja 0.22 % homotsygootteja. Hemofilia C ei usein aiheuta spontaania verenvuotoa, toisin kuin hemofilia A ja hemofilia B, vaan heikentää haavojen hyytymistä. Joskus voi silti ilmetä spontaania verenvuotoa esimerkiksi nivelissä. Hemofiliaa C voidaan tarvittaessa hoitaa antamalla suoneen tekijää XI veriplasmauutteena. Vaihtoehtoisesti voidaan antaa kalliimpaa tekijä VIIa:ta, joka on tuotettu yhdistelmä-DNA-tekniikkaa käyttämällä.^[5]