The Royal Wind Music

alankomaalainen nokkahuiluyhtye

The Royal Wind Music on vuonna 1997 Amsterdamissa perustettu alankomaalainen, toistakymmentä soittajaa käsittävä nokkahuiluyhtye, joka esittää renessanssi- ja barokkimusiikkia puupuhaltimilla. Erityisesti yhtye esittää aikakauden 1520–1640 musiikkia. Soittajat harjoittelevat ohjelmistonsa ulkoa ja esiintyvät ilman nuotteja. Yhtyeen jäsenet ovat opiskelleet Amsterdam Conservatoryssä, ja kokoonpano on elänyt vuosien saatossa. Yhtye on julkaissut useita CD-levyjä ja esiintynyt paitsi Alankomaissa, myös varsin laajalti kansainvälisesti.[1][2][3][4] Suomessa The Royal Wind Music -yhtye on esiintynyt heinäkuussa 2019.[2]

The Royal Wind Music
Alankomaalainen nokkahuiluyhtye The Royal Wind Music konsertissa Kuopion tuomiokirkossa 21. heinäkuuta 2019.
Alankomaalainen nokkahuiluyhtye The Royal Wind Music konsertissa Kuopion tuomiokirkossa 21. heinäkuuta 2019.
Tiedot
Toiminnassa1997-
Tyylilajinokkahuilulla esitetty barokki- ja renesanssimusiikki
KotipaikkaAmsterdam, Alankomaat
Jäsenet

Petri Arvo, Verena Barie, Francesca Clements, Hester Groenleer, Sarah Jeffery, Dodó Kis,Marco Magalhães, María Martínez Ayerza, Juho Myllylä, Filipa Margarida Pereira, Irene Sorozábal Moreno, Anna Stegmann ja Margarida Yokochi

Aiheesta muualla
Kotisivut
The Royal Wind Musicin Kuopion tuomiokirkon konsertissa 21. heinäkuuta 2019 käyttämiä nokkahuiluja.

Yhtyeen käyttämät, historiallisen renesanssityylin esikuvien mukaan suunnitellut puiset nokkahuilut ovat rakentaneet alankomaalainen Adriana Breukink ja kanadalainen Bob Marvin. Yhtyeen soittimet vaihtelevat kooltaan 15 senttimetriä pitkästä, heleä-äänisestä sopraninosta lähes kolmemetriseen, matalaäänialaiseen, urkumaisesti soivaan subkontrabassonokkahuiluun.[3]

Levytyksiä

Yhtyeen julkaisemia levytyksiä ovat:[5]

  • Alla Dolce Ombra (2002)
  • The Flute-Heaven of the Gods (2009)
  • Del Canto Figurado (2012)
  • A Noble Noyse of Musicke (2013)
  • Angeli, Zingare & Patori (2013)
  • En er mundo (2014)
  • Sweete Musicke of Sundrie Kindes (2015)
  • Cosmography of Polyphony (2017)

Lähteet

Aiheesta muualla