Tieteiden kandidaatti
Tieteiden kandidaatti (ven. кандидат наук, kandidat nauk) on tieteellinen jatkotutkinto, joka oli käytössä Neuvostoliitossa ja sen jälkeen eräissä entisissä neuvostotasavalloissa, Venäjällä nykyäänkin. Se on kaksiportaisen jatkotutkintojärjestelmän alempi porras; ylempi on tieteiden tohtori (ven. доктор наук, doktor nauk).[1][2]
Tieteiden kandidaatin tutkinto rinnastuu länsimaisessa järjestelmässä tohtorin tutkintoon, ja Unescon ISCED-luokituksessa se kuuluu tasolle 8, ”Doctoral or equivalent”.[3][4][5][6] Suomalaisissa lähteissä tutkintoa on vaihtelevasti rinnastettu joko suomalaiseen lisensiaatin tai tohtorin tutkintoon.[7][8]
Kandidaatin tutkinto otettiin Neuvostoliitossa käyttöön vuonna 1934. Vuonna 1971 tutkinto oli noin 249 200 henkilöllä. Tutkinto antoi kelpoisuuden hakea monenlaisia tieteellisiä virkoja.[3]
Venäjällä kandidaatin tutkintoon vaaditaan nykyään vähintään kolmen vuoden jatko-opinnot spetsialist- tai magistr-tutkinnon jälkeen. Jatko-opintojen aikana opiskelija suorittaa pakollisia tenttejä ja kirjoittaa kandidaatin väitöstyön, jonka jälkeen on julkinen väitöstilaisuus.[1]
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on Baltian maissa, Ukrainassa, Georgiassa ja Kazakstanissa siirrytty länsimaisen mallin mukaiseen yksiportaiseen jatkotutkintoon.[2] Ukrainassa kaksiportainen järjestelmä oli käytössä vuoteen 2020.[9]